Tuuli teki kyllä taas kiusaa siinä mielessä, että yöpymissuunnitelmat meni uusiksi. Tarkoitus oli mennä Norra Sandön rantaan, mutta tuuli tuli sellaisesta suunnasta, että ei houkuttanut. Näköjään kuljetaan samaa polkua takaisin, kuin toiseen suuntaan mennessä. Päädyttiin nimittäin taas Bockhamniin. Tällä kertaa valittiin viisaasti toisen puolen laituri, ettei tarvitse taas yöllä kuunnella, että onko se köli pohjassa asti.
Tultiinkin tänne varsin hyvään aikaan, kun melko pian meidän rantautumisen jälkeen paikat alkoivat täyttyä. Nyt ei taida olla kuin muutama kalliopaikka vapaana. Veneiden saapumista on hauska seurata. Poikkeuksetta mies on ohjaamassa ja nainen hoitaa laituriin hyppäämisen. Niinhän se meilläkin on, mutta minä olenkin haka hyppäämään. Paitsi eilen meinasi käydä ohrasesti, kun kenkä juuttui köyden ja kaiteen väliin. Laituri lähestyi ja jalka oli ja pysyijumissa. Ei muuta kuin jalka kengästä ja vain sukka jalassa laiturille.
On myös hauska tarkkailla tulijoita. Purjeveneellä tulijat erottaisi heti ilman venettäkin. Kaikilla on paksut housut, kunnon takki ja pipo. Moottoriveneilijät tulevat shortseissa ja t-paidassa.
Pelkäsin etukäteen rantautumisen näin isolla veneellä olevan tosi hankalaa, kun ei se aina pikku Tempollakaan helppoa ollut. Mutta itse asiassa lähes kaikki rantautumiset on olleet tosi sujuvia ja vene on mennyt juuri sinne mihin piti. Oikeastaan ainoat sählingit ovat olleet seurausta naisen logiikasta, kun ankaroliina eli poijuun kiinnitettävä köysi onkin kipannut väärältä puolelta kaidetta. Oikea ja vasen ON niin kovin monitulkintaisia.
Ilta-aurinko laskee parhaillaan puiden taakse ja täällä vallitsee parista kymmenestä veneestä huolimatta syvä hiljaisuus. Ja, kummallisuuksien kummallisuus, tuuli on tyyntynyt! Todella outoa. Tuntuu jopa pahaenteisen hiljaiselta, kun puuttuu se ujellus ja köysien hakkaus mastoa vasten. Eihän se nyt voi oikeasti olla tyyntynyt. Eihän. Siis oikeasti? Tässähän herää pieni toivo, että aamukahvit saadaan juoda ulkona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti