Kolmas kerta toden sanoo. Tällä kertaa meidän stop and go-lähdöstä huolimatta ihan kaikki tarvittava oli mukana. Ja varsin kattava valikoima kaikkea täysin tarpeetontakin.
Ensimmäinen yöpyminen oli Onaksessa. Sinne mentiin melko yllättäen tällä kertaa vastatuulessa, eikä tietenkään edes ihan vähäisessä. Mutta kyllä siitä selvisi. Tuli muuten selvitettyä, että mikä erottaa luontaisen purjehtijan ja tavis maakravun. Mies käytti asiakastaan purjehtimassa ja tämä oli sanonut, että olihan se aika hurjaa, kun oikein kallistui niin hetken pelkäsi että vene kaatuu. Mies ei tätä tunnetta ollenkaan käsittänyt (koska eihän purjevene kaadu 😏). Minä taas samaistuin täysin. Että ei ole vaikea päätellä kummalla meistä on purjehdus verissä.
 |
| Kesäilta parhaimmillaan |
Juhannusaaton aamuna lähdettiin kohti Loviisaa. Tuuli oli oikein mukava, noin 4m/s ja tuli takaa, joten seilattiin Emäsalon ohi mahtavaa vauhtia. Tällaisesta menosta minäkin tykkään. Vauhtia riittää ja kallistus on minimaalista. Kun tuuli tuntui niin mukavalta, niin päätettiin valita ulkoreitti, ettei tarvitse kapeilla väylillä turvautua moottoriin. Harmi vain, että heti Pellingin jälkeen tuuli loppui ja jouduttiin sitten kuitenkin moottoroimaan iso osa. Toisaalta, kun ilma oli lämmin ja aurinkoinen, tällainen leppoisa meno oli vallan mukavaa.
 |
| Kapteeni Villasukka ja miehistönsä |
Lauantaille sitten ennusteltiin varsin navakkaa tuulta ja Loviisa on viehättävä kesäkaupunki, joten päätettiin suosiolla maksaa suoraan kahden yön satamamaksu. Laivasilta on mukava paikka, vaikka sinne onkin tuskastuttavaa saapua, kun tuntuu ettei lahden pohjukkaan ikinä pääse. Satamassa on kuitenkin aina tilaa ja palvelut pelaa.
 |
| Jossain se siellä häämöttää |
Kun oltiin rantautumistoimet saatu tehtyä, oli koko porukka päivän purjehduksen jälkeen todella nälkäinen. Lähdettiin siis etsimään ruokapaikkaa pizzan kuvat silmissä välkkyen. Erittäin huonolla menestyksellä. Kun pääkaupunkiseudun kaikki on aina auki -kuplasta tulee vähän kauemmas, niin huomaa, että mikään ei olekaan auki. Epätoivo meinasi iskeä, mutta onneksi Laivasillan ravintola palveli ja saatiin, ei nyt pizzaa, mutta sentään kanakorit eteemme.
Illalla päästiin oikein kunnon juhannustunnelmaan, kun seurattiin juhannussalon nostoa. Yritin miehelle ehdottaa lavatanssejakin, koska tokihan sellaisetkin siinä järjestettiin, mutta kumma kyllä valitsi mielummin lasillisen jazz-baarin terassilla.
 |
| Juhannus |
 |
| Koko Loviisa paikalla 😄 |
Lauantaina päästiin seuraamaan jotain täysin ainutkertaista, kun Loviisassa järjestettiin Highland Games voimamieskisat. Kiltti-hameisia miehiä viskomassa kiviä ja pölkkyjä linnoituksen raunioilla. Melkein kuin olisi Skotlannissa ollut. Ja tietysti säkkipillinsoittajat paikalla. Mietin, että jos joku oli kovin railakkaasti juhannusta juhlinut, niin mahtoi säkkipillin ääni olla balsamia siihen oloon.
 |
| Highland games |
 |
| Poika kysyi, että miks ne soittaa makuupusseja 😂 |
Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta kotiinpäin. Ja vaikka tuuli olikin edellisestä päivästä tyyntynyt, puhalteli se vieläkin noin 6m/s vastaisena. Joten pelkäsin, että tulee itselle pitkä kotimatka, kun roikun laitaköysissä. Mutta mutta... joku juhannuksen ihme oli tapahtunut. Ehkä ne säkkipillistit olivat loitsunneet jonkin kelttiläisen taian. Tiedä häntä. Mutta meikäläisestäpä kuoriutui yhtäkkiä purjehtija. Siis oikeasti. Ei ahdistanut. Ei pelottanut edes silloin, kun kävin keulassa hakemassa sinne unohtuneet portaat pois. JA pystyin jopa olemaan ruorissa. Asia joka on tähän asti ollut täysin mahdotonta, koska vinous on ahdistanut niin paljon. Outoa, mutta toivottavasti tämä tila säilyy. Koska kesäloma-reissu alkaa ihan kohta...
 |
| Kukas se siinä ohjailee ihan muina naisina |
