Edelleen Ares

Uusi kausi, vanha vene. Aivan. Jo kolmatta kesää samalla venellä. Ettepä olisi silloin kaksi vuotta sitten uskoneet! Ei johdu sitä, etteikö uusia veneitä olisi nettiveneessä selattu, vertailtu ja kuolattu (mies) tai niitä esitelty äärimmäisen epäkiinnostuneille sivullisille (minä). Se nyt vaan on niin, ettei Areksessa ole yhtään mitään vikaa ja se on meille aivan riittävän kokoinen. Arvannette kumman mielipide. Miehen mielestä purjehdusominaisuuksien pitäisi olla paremmat, purjeiden isommat, levangin takana ja kaiken kaikkiaan veneen olla joku toinen.

Saa kuulkaa rauhassa touhuta, kun maaliskuussa on jo asialla!

On sitä mies kuitenkin putsannut ja puunannut rakkaudella, vaikka se nyt ihan vaan vanha vene onkin. Ja odottanut vesillelaskua kuin kuuta nousevaa. Ette varmaan ensimmäisestä kuvasta arvanneet, mutta Ares pääsi jo veteen. Kevään ensimmäisenä yhteislaskupäivänä, tietysti. Ei se tainnut sentään eka nimi olla listalla, mutta eipä paljon puuttunut.

Itsehän olin asemoinut itseni erittäin fiksusti heti lauantaiaamusta juhlimaan siskon pyöreitä hemmotteluhoitoihin ja Helsingin kauppoihin. Joten jouduin jättämään väliin. Siellä kun makasin äärimmäisessä nirvanassa kahden tunnin luxushemmottelussa, niin toki harmitti vallan hirveästi. Mutta kaikkea ei vaan voi saada.

Toisten piti tyytymän hoitoihin ja tällaiseen tylsään lounastamiseen veneenlaskun sijaan.

Ja ihan hyvä, että olinkin muualla, kun ei ollut ihan taas Strömsöläisittäin mennyt homma. Veteen oli vene toki losahtanut, kuten kuuluu. Mutta kun ei ollut naista paikalla antamassa ohjeita, niin ei meinannut onnistua maston nosto. Eivät meinanneet millään saada sitä paikalleen. Tai siis paikalleen oli saatu, mutta ei pysynyt pystyssä, koska etustaagia tai takaspinnua tai jotain hörtsinblöötä ei saatu kiinni. Oli sitten pitkän odottelun ja jonkunlaisten kikkakolmosten avulla saatu ensin sinnepäin ja sitten, voimalla seitsemän miehen (no oikeasti oli tarvittu vain viisi), saatiin ihan kunnolla kiinni. Tai siis ainakin toivottavasti on ihan oikeasti kiinni!

Onneksi oli kiipeilyharrastaja paikalla kun tarvittiin!

Pieniä pulmia riittää maston pystyyn saamisen jälkeenkin. Jääkaappi, joka siis kesän lopulla alkoi temppuilla, tuntuu ensi kokeilulla toimivan, aika näyttää kylmentääkö myös ruoat. Mutta koska kaikki ei koskaan voi olla kunnossa yhtäaikaa; toisen hellalevyn kaasunsaatelynappi on aivan jumissa, eikä sitä voi käyttää... saapa nähdä tarvitaanko joku lekan tapainen korjausväline.

Ylihuomenna sitten tarkoitus lähteä vapun viettoon Onkseen. Nyt sitten vaan sormet ristiin, että lämmitys toimii ongelmitta...

Edelleen Ares

P.S. Mies haluaisi tälle kesälle enemmän kilpapurjehduskokemuksia, joka on ihan ymärrettävää, koska ensimmäinen kosketus kisamaailmaan viime elokuussa oli tällainen (teksti jäi postaamatta viime syksynä):

Mies kävi kisaamassa Helsinki-Tallinna racen elokuun alussa. Olivat kaikki veneessä ensikertalaisia kisaajia, kapteenia lukuunottamatta. Mutta ihan hienosti meni. Lähtivät Hernesaaren edestä ja neljän tunnin päästä olivat jo hyvän matkaa Suomenlinnan kohdalla. Tuuli oli varovaisen arvion mukaan noin 1 m/s. No nousihan se siitä hieman, jotta pääsivät jossain kohti ihan etenemäänkin. Kuudentoista tunnin jälkeen olivat noin 150m päässä maalista, mutta koska mitä sitä hyvää kisaa liian nopeasti lopettamaan, jäivät siihen pyörimään pläkään vielä tunniksi. Hämmästys oli ymmärretävästi suuri, kun selvisi että eivät kärkisijoilla olleet.