Lomapurjehdus Day5

Aamu oli oikein mukava, niin kuin tietysti kuuluikin näin parittoman päivän aamun olla. Viimeisiä aamupalan rippeitä vasta korjailin pöydästä, kun mies oli jo lähtökuopissa. Kun vihdoin ehdittiin pojan kanssa kannelle, oli mies jo irti laiturista ja lähes poijustakin. Harjoitteli ilmeisesti yksinpurjehdusta varten, jos miehistö kokonaan kuukahtaa meritautiin.

Lähdettiin kohti Kotkaa, jotta saataisi ruokavarannot täytettyä ja siellä apteekissa käytyä. Alussa mentiin melkein nollatuulessa ja auringonpaisteessa. Ihanan lämmin oli, mutta ei me juuri eteenpäin päästy. Käynnistettiin hetken lillumisen jälkeen moottori ja suunnattiin kohti erittäin ikävännäköisiä sadepilviä. Sadealueen vyöryessä yli tuli todettua, että autopilotti on ihan hyvä olla olemassa. Siinä tilanteessa päästiin molemmat hoodin alle suojaan, kun vene puksutteli hiljaa eteenpäin. Sade ei onneksi kestänyt kovin pitkään ja rantautuminen saatiin tehdä kuivassa kelissä.

Sapokanlahden satama oli ihan asiallinen ja toimiva, mutta liian iso meidän makuun. Joten todettiin heti, että tehdään vain kauppastoppi ja jatketaan sitten Rankkiin. Tiedättehän "merisää: Kotka Rankki ohutta yläpilveä". Kyllähän sinne piti päästä. Paitsi ettei päästy. Tuuli oli noussut ja se puhalsi sellaisesta suunnasta, että jo rantautuminen olisi ollut työlästä, laiturissa yöpyminen todella ikävää.

Varasuunnitelma käyttöön ja kohti Kaunissaarta. Siellä ainakin varmasti suojaisa satama. Ensin piti vain ylittää melkoisen avoin selkä ja se tuuli siis taas puhalsi. Reippaasti. Ja juu sitä kylkimyyryä mentiin. Mutta nyt on sanottava, että siihen tottuu pikkuhiljaa. Ja perään toinen mutta, se tottuminen tapahtuu joka kerran uudestaan. Ei siis niin, että tadaa, nyt ollaan purjehdittu seitsemän kertaa, nyt ei enää tunnu kallistukset missään. Vaan niin, että kun ollaan sillä purjehduskerralla menty noin seitsemän minuuttia vinossa, niin sitten alkaa tottua menoon eikä enää tunnu pahalta. Paitsi äkkinäiset puuskat JA yli 25 asteen kallistukset. Mutta edistystä, edistystä.

Täällä Kaunissaaressa siis ollaan taas yö. Tänään saatiin ekstraohjelmaakin, kun yhteysalus saapui tuomaan ja hakemaan väkeä. Hetken aikaa koko satama kuhisi kansaa. Ihmisiä ilmestyi ihan tyhjästä laiturin täydeltä ja laiva toi mukanaan suuren joukon, joka katosi laivan lähdettyä. Ja nyt täällä on taas yhtä hiljaista kuin ennenkin. Tai no hiljaista ja hiljaista… ensimmäistä kertaa muutamassa naapuriveneessä on vähän äänekkäämpää joukkoa. Katsotaan miten hyvin satamasääntöjen mukainen hiljainen aika 23-07 toimii.

Ilta-aurinko kirkasti maiseman.