Lomareissun summa summarum

Lomareissu on takana ja pyykkivuori edessä. Ihana reissu oli, pienistä töyssyistä huolimatta. Olisi hyvin voinut jatkaa vielä ainakin toisen viikon. Mutta ei auta. Espanjaan on lähdettävä altaalle makoilemaan. Kolmenkymmenen asteen sietämättömään lämpöön. Kovaa hommaa, mutta jonkun sekin on vaan on hoidettava.

 Kaksi pussia sipsiä, melkein riittävästi lämpimiä vaatteita ja äärimmäisen paljon energiaa. Niillä varustettuina lähtivät seilaamaan.

Eilen maltettiin omaksi yllätykseksikin hienosti viettää koko päivä vielä Onaksessa. Mikäs oli ollessa kun oli ystäväperhe seurana. Vähän ennen puolta päivää miehet ja lapset lähtivät kokeilemaan purjehdusta. Me naiset jäätiin kahvittelemaan. Pari tuntia ollaan, sanoivat. Tulivat neljältä takaisin. Mieluusti raportoisin matkan tapahtumia, mutta kovin tarkkaan ei meille matkasta kerrottu. Kaikki olivat kuitenkin pysyneet veneessä ja hauskaa oli ollut.

Ruoan jälkeen lapset kalastivat vielä kerran ne samat kalaraukat. Sitten kello alkoi olla jo niin paljon, että oli pakko lähteä kotimatkalle. Kotiinpäin lähdettiin sitkeästi purjeilla, vaikka tuuli aika olematonta olikin. Kun kello alkoi lähestyä puoli kahdeksaa, mutta vene ei juuri lähestynyt kotisatamaa, oli vaan todettava, että pakko mennä moottorilla, jos kotiin tämän päivän puolella halutaan.

Jos kovin pläkää keliä ei huomio, niin ihan on purjehduksen näköistä meidän meno!

Oltiin jo melkein kotisatamassa, kun poika tuli kannelle valittaen päänsärkyä ja pahoinvointia. Auringonpistos sitten vielä viimeiselle päivälle. Olo helpotti, kun sai oksennettua. Sitä ei tietenkään voinut tehdä heinikkoon tai edes mereen, vaan oksennus tuli sitten keskelle venekerhon parkkista. Että sellainen kahden oksennuksen lomareissu tällä kertaa.

Mitä reissusta sitten jäi päällimäisenä mieleen? Ehdottomasti matkalla kohdatut ihmiset. Tuntui, että tavattiin oikeastaan vain todella mukavia, välittömiä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä.

Sitten olivat tietysti kaikki upeat pysähdyspaikat. Jokainen omalla tavallaan ainutkertainen. Kaikkiin mennään mielellään uudestaan.
Ja se, että uusia perunoita ja grillattavaa voi syödä vain kuutena päivänä viikossa. Yhden kerran on pakko ottaa pitsaa vaihteluksi.

Niin ja tietysti se, että paras kesäasuste on lämmin pipo! 😄

Lomapurjehdus Day8

Tämän lomareissun viimeinen ilta käsillä. Täytyy myöntää, että pidempään olisi ollut kiva olla. Mutta toisaalta näillä kesä (sic) säillä, keskiviikon Espanjan lento on kyllä äärimmäisen odotettu!

Lähdettiin liikkeelle taas heti aamupalalta, vaikka piti ottaa rauhassa. Ei vaan osata. Alkumatka taitettiin Pellinkiin asti moottorilla, sitten piti jo vähän kokeilla purjeita. Tuuli ei varsinaisesti puhkunut ja puhaltanut, oli alle 2 m/s. Mutta mikäs oli siinä hissukseen mennessä, kun kerrankin aurinko paistoi. Ja hyvä että mentiin rauhassa. Ei ehkä muuten olisi huomattu hyljettä, joka kurkisteli meitä vedessä. Silloin, jos koska, olisi toivonut omistavansa järjestelmäkameran.

Kyllä sen hylkeen juuri ja juuri näkee, kun suurentaa oikein isoksi.

Emäsalon kohdalla tuulikin vähän heräili ja saatiin oikeasti purjehtiakin. Taas toimi seitsemän minuutin sääntö ja kun alussa sain tottua vinossa menoon, niin myöhemmät reippaatkaan kallistukset ei haitanneet. (No en minä sitä aikaa ole millään kellottanut, enkä väitä että olisi juuri seitsemän minuuttia, kunhan heitin jonkun ajan, mutta niillä main luultavasti.) Lopulta tultiin purjeilla lähes rantaan saakka ja allekirjoittanut ohjaili hienosti saarten välistä karikoita väistellen ja sai antaa purjeiden trimmausohjeita miehelle.

Täytyy muuten todeta, että jos oikea ja vasen ovat aavistuksen epämääräisiä käsitteitä käytössäni (oikea voi siis joskus satunnaisesti tarkoittaa myös perinteisesti vasempana pidettyä suuntaa ja päinvastoin), niin aivan todella haasteellisia ovat väli-ilmansuunnat. Siis oikeasti, luode? koillinen? Ei mitään tolkkua! Siksi olen päätynyt käyttämään finglish-muotoja, kun joudun niistä puhumaan. Kyllähän etelä-länsi kertoo heti selkeämmin mistä suunnasta tuulee kuin kaakko.

Onneksi oli muutakin ruokaa...

Tultiin vielä loppustopille Onakseen ja kuin pisteenä iin päälle täällä odotti tuttavaperhekin, joten saatiin vielä viimeisille päiville takuumukavaa seuraa! Lapset ryhtyivät onkimaan ja nappailivat kaloja tiuhaan tahtiin (jos kalaksi voi kutsua tulitikkuaskin mittaisia sinttejä). Kalat laitettiin pieneen ämpäriin, kunnes noin kymmenen kalan jälkeen tuntui, että narrattavat tyystin loppuivat. Neuvokkaat kalastajat kippasivat kalat takaisin mereen ja eikun uudestaan niitä nappailemaan!

Huomenna vielä veneen siivoilua ja pientä päiväpurjehdusta. Ai niin ja mies korjasi, että se etelä-länsi ei olekaan kaakko vaan lounas. (Lounas! 🙄 I rest my case!!)

Lomapurjehdus Day7

Jos eilinen oli aallonpohja, niin tänään surffattiin sitten tosi korkealla. Iso rasti seinään. Mentiin nimittäin niin purjehdusta, niin purjehdusta, eikä tuntunut pahalta!! Olisin ottanut kuvan kun oltiin tosi vinossa (valehtelematta mentiin jonkun aikaa jopa 30 asteen kulmassa), mutta jos siinä olisin kännykän esiin kaivannut, niin se makaisi nyt merenpohjassa! Mutta me ei siis olla. Eikä Ares mennyt nurin. Eikä minuun iskenyt paniikki missään vaiheessa! Juhlan paikka!! :)

Tuuli teki kyllä taas kiusaa siinä mielessä, että yöpymissuunnitelmat meni uusiksi. Tarkoitus oli mennä Norra Sandön rantaan, mutta tuuli tuli sellaisesta suunnasta, että ei houkuttanut. Näköjään kuljetaan samaa polkua takaisin, kuin toiseen suuntaan mennessä. Päädyttiin nimittäin taas Bockhamniin. Tällä kertaa valittiin viisaasti toisen puolen laituri, ettei tarvitse taas yöllä kuunnella, että onko se köli pohjassa asti.

Tultiinkin tänne varsin hyvään aikaan, kun melko pian meidän rantautumisen jälkeen paikat alkoivat täyttyä. Nyt ei taida olla kuin muutama kalliopaikka vapaana. Veneiden saapumista on hauska seurata. Poikkeuksetta mies on ohjaamassa ja nainen hoitaa laituriin hyppäämisen. Niinhän se meilläkin on, mutta minä olenkin haka hyppäämään. Paitsi eilen meinasi käydä ohrasesti, kun kenkä juuttui köyden ja kaiteen väliin. Laituri lähestyi ja jalka oli ja pysyijumissa. Ei muuta kuin jalka kengästä ja vain sukka jalassa laiturille.
On myös hauska tarkkailla tulijoita. Purjeveneellä tulijat erottaisi heti ilman venettäkin. Kaikilla on paksut housut, kunnon takki ja pipo. Moottoriveneilijät tulevat shortseissa ja t-paidassa.

Pelkäsin etukäteen rantautumisen näin isolla veneellä olevan tosi hankalaa, kun ei se aina pikku Tempollakaan helppoa ollut. Mutta itse asiassa lähes kaikki rantautumiset on olleet tosi sujuvia ja vene on mennyt juuri sinne mihin piti. Oikeastaan ainoat sählingit ovat olleet seurausta naisen logiikasta, kun ankaroliina eli poijuun kiinnitettävä köysi onkin kipannut väärältä puolelta kaidetta. Oikea ja vasen ON niin kovin monitulkintaisia.

Ilta-aurinko laskee parhaillaan puiden taakse ja täällä vallitsee parista kymmenestä veneestä huolimatta syvä hiljaisuus. Ja, kummallisuuksien kummallisuus, tuuli on tyyntynyt! Todella outoa. Tuntuu jopa pahaenteisen hiljaiselta, kun puuttuu se ujellus ja köysien hakkaus mastoa vasten. Eihän se nyt voi oikeasti olla tyyntynyt. Eihän. Siis oikeasti? Tässähän herää pieni toivo, että aamukahvit saadaan juoda ulkona!

Lomapurjehdus Day6

Aamu oli yllättävän hyvä, jo toista päivää putkeen. Yö oli nukuttu tuulen ujelluksesta huolimatta ihan hyvin ja taivas ei ollut ihan pilvessä. Kylmin aamu tosin tähän mennessä. Ja tietysti tuuli oli kovaa. On se kumma, ettei voi olla sellaista 4-5 m/s normituulta, vaan aina pitää puhaltaa melkein kymmentä. Tai sitten ei tuule ollenkaan.

No mutta kun nyt tuuli, niin pohdittiin että mitä tehdä, lähdetäänkö matkaan. Mies sanoi, että minä saan päättää. Totesin, että lähdetään, mutta mahdollisimman suojaista reittiä. Ja katsotaan millainen keli on, että nostetaanko purjeita.

Upeita on vanhat purjeveneet!

Lähdettiin liikkeelle. Päästiin satamasta ulos niin ei kun purjeet ylös. No onneksi sentään isopurje kakkosreivillä eli melko pienenä. Mutta kova puuskainen tuuli painoi silti. Oletteko joskus katselleet sellaista oikein vinossa menevää purjevenettä ja ajatelleet, että tuolla en haluaisi olla. No me oltiin juuri se vene. Ja minä olin siellä. Pelotti ihan oikeasti. Aika paljon. Mies ei ymmärrä, koska ei itse pelkää yhtään. Voi että minäkin haluaisin niin olla sinut sen vinossa menon kanssa.

Tosin tänään saunassa juttelin naisen kanssa, joka veneilee kolmatta kesää. Tämä kertoi, että olivat juuri toissapäivänä tulleet kovalla tuulella Ulko Tammiosta ja vaihtaneet moottoriin, koska keli oli hänestä niin paha. Eli en ole sentään ainoa.

Se on muuten ollut positiivinen yllätys, että purjehtijat ja veneilijät ovat todella mukavaa porukkaa. Lähes poikkeuksetta vieressä on ollut todella miellyttäviä ihmisiä, joiden kanssa on juteltu vaikka mitä. En osannut odottaa, että suomalaisiin on näin helppo saada kontaktia.

Ollaan siis taas Loviisassa. On kyllä tosi mukava paikka. Ja mikä parasta saunassa sai itsensä puhtaaksi. Ja lämpimäksi. Sillä kylmä on edelleen. Tämän päiväisellä säällä ei kyllä voi ihan kesäkaupungiksi kehua. Mutta kivoja paikkoja löytyy. Käytiin vielä illalla ihailemassa maisemia Kukkukivellä eli näkötornissa.

Lomapurjehdus Day5

Aamu oli oikein mukava, niin kuin tietysti kuuluikin näin parittoman päivän aamun olla. Viimeisiä aamupalan rippeitä vasta korjailin pöydästä, kun mies oli jo lähtökuopissa. Kun vihdoin ehdittiin pojan kanssa kannelle, oli mies jo irti laiturista ja lähes poijustakin. Harjoitteli ilmeisesti yksinpurjehdusta varten, jos miehistö kokonaan kuukahtaa meritautiin.

Lähdettiin kohti Kotkaa, jotta saataisi ruokavarannot täytettyä ja siellä apteekissa käytyä. Alussa mentiin melkein nollatuulessa ja auringonpaisteessa. Ihanan lämmin oli, mutta ei me juuri eteenpäin päästy. Käynnistettiin hetken lillumisen jälkeen moottori ja suunnattiin kohti erittäin ikävännäköisiä sadepilviä. Sadealueen vyöryessä yli tuli todettua, että autopilotti on ihan hyvä olla olemassa. Siinä tilanteessa päästiin molemmat hoodin alle suojaan, kun vene puksutteli hiljaa eteenpäin. Sade ei onneksi kestänyt kovin pitkään ja rantautuminen saatiin tehdä kuivassa kelissä.

Sapokanlahden satama oli ihan asiallinen ja toimiva, mutta liian iso meidän makuun. Joten todettiin heti, että tehdään vain kauppastoppi ja jatketaan sitten Rankkiin. Tiedättehän "merisää: Kotka Rankki ohutta yläpilveä". Kyllähän sinne piti päästä. Paitsi ettei päästy. Tuuli oli noussut ja se puhalsi sellaisesta suunnasta, että jo rantautuminen olisi ollut työlästä, laiturissa yöpyminen todella ikävää.

Varasuunnitelma käyttöön ja kohti Kaunissaarta. Siellä ainakin varmasti suojaisa satama. Ensin piti vain ylittää melkoisen avoin selkä ja se tuuli siis taas puhalsi. Reippaasti. Ja juu sitä kylkimyyryä mentiin. Mutta nyt on sanottava, että siihen tottuu pikkuhiljaa. Ja perään toinen mutta, se tottuminen tapahtuu joka kerran uudestaan. Ei siis niin, että tadaa, nyt ollaan purjehdittu seitsemän kertaa, nyt ei enää tunnu kallistukset missään. Vaan niin, että kun ollaan sillä purjehduskerralla menty noin seitsemän minuuttia vinossa, niin sitten alkaa tottua menoon eikä enää tunnu pahalta. Paitsi äkkinäiset puuskat JA yli 25 asteen kallistukset. Mutta edistystä, edistystä.

Täällä Kaunissaaressa siis ollaan taas yö. Tänään saatiin ekstraohjelmaakin, kun yhteysalus saapui tuomaan ja hakemaan väkeä. Hetken aikaa koko satama kuhisi kansaa. Ihmisiä ilmestyi ihan tyhjästä laiturin täydeltä ja laiva toi mukanaan suuren joukon, joka katosi laivan lähdettyä. Ja nyt täällä on taas yhtä hiljaista kuin ennenkin. Tai no hiljaista ja hiljaista… ensimmäistä kertaa muutamassa naapuriveneessä on vähän äänekkäämpää joukkoa. Katsotaan miten hyvin satamasääntöjen mukainen hiljainen aika 23-07 toimii.

Ilta-aurinko kirkasti maiseman.

Lomapurjehdus Day4

Menee näköjään niin, että joka toinen aamu on hyvä, joka toinen huono. Tosin tämä aamu ei ollut huono, vaan ultrasurkea. Heräsin nimittäin joltisenkin inhottavaan migreenin alkuun. Reilu tunti, kaksi särkylääkettä ja yksi oksentaminen. Sen jälkeen oli sen verran toipunut olo, että päästiin matkaan. Aamupala jäi tosin välistä ja olo oli melko heikko.

Purjehdussää oli mitä mainioin.

Ilmahan oli mitä hienoin. Aurinko paistoi. Tuulta oli juuri sopivasti. Mutta, mutta, mutta… mainingit oli taas ihan reippaat ja ikävä kyllä mentiin niin, että tulivat suoraan sivusta. Aamun jälkeen ei ollut mitään toivoa olla voimatta pahoin. Tällä kertaa en edes ikävä kyllä ollut ainoa huonovointinen. Poika raukka on perinyt alttiuden matkapahoinvointiin ja tänään joutui siitä kärsimään. Siinä me kaksi vihreänaamaista yritettiin katsella horisonttiin ja hengitellä syvään. Kotkasta täytyy etsiä apteekki ja hankkia vastaisen varalle jotain vähän tehokkaampaa troppia.

Poika tokeni onneksi heti kun käännettiin myötäiseen. Itsellä heikko olo jatkui kyllä ihan rantautumiseen asti. Sääli sinällään, sillä muutoin kaikki matkan elementit olivat kohdillaan. Matka myös sujui jouhevasti ja jo kolmelta oltiin täällä Haminan edustalla Ulko Nuokossa. Pieni saari, jonka toinen puoli on mahtavaa kalliorantaa. Täällä sataman puolellakin kauniita kallioita, siisti ja iso grillikatos ja saaren kiertää hyvin merkitty luontopolku.

Täasässä vasta testaillaan lämpötilaa. Poika kävi vielä myöhemmin illalla pulahtamassa.

Nyt päivän koettelemuksista melko väsyneenä edessä aikainen nukkumaan meno, joten blogiteksti jää tänään vähän tyngäksi. Huomiselle sitten sitä hyvää aamua odottaen…

Heti kun oltiin rantauduttu, tuli satamavalvoja tekemään tarkastuksen!

Lomapurjehdus Day3

Kaunis aamu, jota paransi vielä se tosiseikka, että takana oli hyvin nukuttu yö. Loviisasta jäi siis todella hyvä fiilis ja tänne tullaan varmasti uudestaan.

Lähtövalmisteluun kuuluu olennaisena osana pukeutuminen. Joka ei ole ihan yksinkertaista Suomen kesässä. Kun kerroksia tarvitaan tietysti monta ja siihen vielä yksi. Riittävästi lämmintä. Jotain tuulenpitävää. Ja mieluusti sateenkestävää. Mutta. Sitten kun sattuu se harvinaislaatuinen tilanne, että aurinko tulee esiin ja tuuli tulee kevyesti takaa, silloin pitäisi pystyä vähentämään vaatetusta niin, että jäljellejäävissä kehtaa kannella olla. On kuulkaa melko noloa, jos siellä kuorihousujen alla on vain ne villakalsarit… Tosin yleensä sitä ongelmaa ei ole, vaan pikemminkin on lisättävä vaatteita. Tänään tosin tarkeni ihan hyvin kun oli lyhythihainen toppi, t-paita, pitkähihainen paita, huppari ja takki. Sekä kahdet housut, kahdet sukat, pipo ja hanskat. Kesä ❤

Nostettiin purjeet heti, kun kapeimmat kohdat oli ohitettu ja kryssittiin hienosti Svartholmiin asti. Sitten oli pakko vähän käyttää moottoria, jotta päästin karikkoisen kohdan ohi ja saavutettiin avoimempi alue. Sitten taas purjehdittiin koko matka Pyhtään Kaunissaareen asti. Välillä todella vauhdikkaastikin (vinossa tietysti), välillä vähän rauhallisemmin, kun osuttiin pläkään. Koko matkan ajan yritettiin ottaa karkuun lähtenyttä sinistä taivasta kiinni, muttei onnistuttu. Sen sijaan saderintaman reuna saavutti pariin otteeseen jo matkalla. Ja illalla satoi sitten jo ihan kunnolla.

Onneksi ehdittiin tutustua saareen ennen sadetta. Täällä on vanha kalastajakylä ja saari on aikanaan ollut todella vilkas ja asuttu. Löytyypä täältä koulukin. Se tosin lopetti toimintansa jo 60-luvulla. Kovin on vaan outoja aukioloaikoja tällaisille 24/7 aukioloihin tottuneelle. Kauppa oli auki neljään, kuten myös kahvila. Muutama käsityöliikekin täällä on, mutta ties koska ovat auki, tänään eivät ainakaan.

Tänään siis ollut melko rauhallista tuulta, mutta nyt tuntuu taas tuuli nousevan. Ujeltaa mastoissa niin, että noinkohan sitä saa nukuttua. Huomiselle ennustettu aurinkoa ja leppoisaa tuulta, näinköhän...

Lomapurjehdus Day2

Aamulla herättiin, erittäin huonosti nukutun yön jälkeen, tuulen järjettömään kohinaan. Vene seilasi tuulen mukana puolelta toiselle. Onneksi. Ei se köli nimittäin illalla ollut pohjassa kiinni, mutta yöllä meren pinta laski (nousuvesi täälläkin, who knew!) ja köli rahisi mutaan. Ei kuulostanut kovin kivalle kuunneltavalle keskellä yötä. No oli sitten aamulla tosiaan sen verran taas vesi korkeammalla, että päästiin vaivatta matkaan.

Lähdettiin kohti Loviisan Svartholmia. Ja se tuuli, jonka siis piti tyyntyä, puhalsi edelleen reilusti yli kymmenen m/s, pari puuskaa oli melkein 15 m/s. No, purjeet alhaalla mentiin edelleen. Svartholmiin kiinnittyminen oli aavistuksen haasteellista, koska itätuuli pääsi puhaltamaan suoraan laituriin. Saatiin kiinni, joskin paikka vaihtui aisan toiselle reunalle, koska tuuli painoi väkisin siihen. Oli muuten aavistuksen epämiellyttävää aloittaa saarikierros, kun infotaulussa luki "Huomioithan, että saarella on kyykäärmeitä ja punkkeja".

Svartholm on Suomenlinnan sisarsaari, jonka taistelullinen menneisyys oli melko onneton. Ensin venäläiset valtasivat lähes vastarinnatta, sitten engelsmannit pommittivat maan tasalle. Hienosti oli paikkaa englantilaisten jäljiltä kuitenkin restauroitu ja kiva, joskin tyyris, kahvila löytyi myös. Saatiin grillattua lounasruokakin ja sää oli niin kesäinen, että päästiin syömään ulos kannelle.

Tuuli oli vihdoin tyyntynyt sen verran, että päästiin vähän purjehtimaankin. Tehtiin ensin kieppi ulos avomerelle päin, sitten lähdettiin kohti Loviisaa. Päästiin purjeilla melkein perille asti. Juuri, kun saatiin isopurjekin alas, tuli eteen rajavartiolaitos, joka pysäytti tarkistukselle. Hienosti ajoi mies Areksen rajavartiolaitoksen veneen viereen ja pääsivät tullimiehet tarkistamaan. Vähän oli kyllä jännä tilanne! Siitä sitten jatkettiin Laivasillan satamaan, jossa rantauduttiin oikein mallikkaasti tuulesta huolimatta.

Laivasillan palvelut on aivan mahtavat. Voin vilpittömästi suositella kaikille! Saunat oli todella siistit, vaatteidenpesukin olisi onnistunut ja tässä vieressä on aivan ihanan idyllisiä aittarakennuksia ja muita makasiineja, joissa on kahviloita ja ravintoloita. Saatiinpa tilattua aamuksi tuoreet sämpylätkin! Ja kaupunki on heti parin askeleen päässä.

Ja voi että, mikä suloinen pieni kaupunki Loviisa on. Kauniita vanhoja taloja, suloisia sisäpihoja, jonne oli pakko kurkistella ja upeita viheralueita. Ihan odotin, että jonkun nurkan takaa todella löytyy Ruusukuja ja Onnelin ja Annelin talo tai Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarha jätti-ilmapalloineen. (Elokuva siis kuvattiin täällä) Ja mikä parasta, täällä paistaa aurinko ja on lämmin! Todellinen kesäkaupunki siis!

Nyt kello käy jo yhdeksää ja vieläkin tarkenee istua ulkona. Ja vaikka ollaan kaupungin keskustan tuntumassa, täällä on aivan rauhallista. Mitä nyt joutsenilla oli joku perheriita, mutta nekin hiljenivät hetki sitten. Ja omituista kyllä, myös tuuli näyttää tyyntyneen… katsotaan, onko muutos pysyvää vai herätäänkö taas tuulen ulvontaan.

Lomapurjehdus Day1

Lomapurjehduksen ensimmäinen päivä kääntyy iltaan ja ollaan päästy Bockhamniin.
Niin se on suunnitelmista poiketen vasta ensimmäinen ilta menossa, koska mukava myrskytuuli päätti vyöryä tänne juuri eilen. Hra kapteeni tosin oli sitä mieltä, että hyvin olis voinut jo eilen Onakseen asti mennä. Mutta koska varoitukset näyttivät karuilta, miehistö ei noussut laivaan.

Tänään aamulla tuuli oli aavistuksen tyyntynyt, joten miestä ei enää pidätellyt mikään. Ja tokihan mekin matkaan haluttiin päästä. Ehkä oltaisi lähdetty vähän rauhallisemmalla tahdilla tosin. Mies istui jo autossa, kun me pojan kanssa vielä pestiin unihiekkoja pois.

Merellä huomasi nopeasti, että tyyntyminen oli melko nimellistä ja tuuli edelleen ihan reipasta. Ei sentään satanut, joka vähän lohdutti. Ja toinen positiivinen asia oli se, että tuuli puhalsi idästä. Päästiin siis menemään tuulta vasten, joten aallot ei tuntuneet ihan niin pahasti. Purjehtiminen olisi ollut haasteellista vastaiseen, mutta eipä noita purjeita tarvinnut pohtia nostavansa. Tai siis tietysti mies pohti, mutta minä en.

Onaksen eteläkärkeen asti ajattelin, että kova tuuli ja aallot on pahinta mitä voi purjehdusreissulla kohdata. Ei olleet. Mainingit on. Meren pirullinen vastine ilmakuopille. Se tunne, kun vene nousee aallon päälle ja humpsahtaa sitten alas. Samaan aikaan vatsalaukun sisältö tekee päinvastaisen liikkeen. Aloin jo pohtia kätevintä paikkaa oksentaa ilman välitöntä vaaraa mulahtaa mereen tahi saada kaikkea päälleen. Ei sitten onneksi tarvinnut testata käytännössä, koska juuri kun vatsa oli saavuttamassa kriittisen pisteen, vene saavutti saaren suoman suojan.

Pysähdyttiin Tirmossa, Pellinkiin menevän lossin kupeessa, syömässä. Vähän jännitti rantautuminen, kun tuuli puhalsi ihan vastaan. Epäilin, etten jaksaisi pitää venettä laiturissa. Mutta turhaan. Kyllä on meikäläisellä sellainen määrä ruista ranteessa, että hyvin pysyi Ares paikallaan. Ruoka oli ihan ok ja lossia on aina hauska seurata, joten mukava stoppi.

Tirmosta jatkettiin sitten tänne Bockhamniin. Nyt piti vähän venkslata kiinnittymisen kanssa, kun ensimmäisen paikan kohdalla laiturissa oli varoitus kivestä ja kölin osumisesta siihen. Vaihdettiin sitten viereiseen paikkaan, jossa ollaan nyt mukavasti kiinni. Oltiin ihan tyytyväisiä, kunnes viereen yritti yksi purkkari, mutta kääntyi pois, kun syväys ei riittänyt. Eli voi olla, että ollaan mukavasti kiinni pohjassa asti. Huominen näyttää…

Illan mittaan väki on lisääntynyt ja paikka alkaakin olla jo melko täynnä. Aika hiljaista täällä kuitenkin on. Paitsi että lentokoneet pitää melkoista meteliä! Melko kivasti ollaan myös tuulelta suojassa. Vähän pääsee puhaltelemaan sivusta, mutta ei nosta suurta aallokkoa. Toivotaan hyviä, rauhallisia yöunia ja tyynempää keliä huomiselle. Niin ja toivotaan tietysti, että päästään irti laiturista.