Kaikki loma loppuu aikanaan

Ma 16.7. Kasnäs-Hanko

Helle jatkui aamusta. Oli erittäin mukavaa lähteä vesille, vaikkei tuulta juuri ollut. Purjeita yritettiin pariin kertaan, mutta kun ei niillä eteenpäin mennyt, niin jatkettiin moottorilla. Ilmavirta oli ihana iholla ja ohi kulkevia veneitä mukava moikkailla. Saatiin vielä uusi maa, meidän kanssapurjehtijoiden kansallisuuslistaan, kun vastaan tuli Espanjan lipun alla kulkeva purkkari. Tähän mennessä on siis kohdattu ruotsalaisia, saksalaisia (paljon!), virolaisia, hollantilaisia, ranskalaisia ja vanha walesiläispariskunta. Kansainvälisessä seurassa siis seilattu.

Hankoon, Helsinkiä pakoon soudan Hankoon...

Hangon uimarannalla oli ihanaa kyllä levätön vesi. Ja täällä se sitten tapahtui! Allekirjoittanut meni uimaan!! Eihän se vaatinut kuin +30° ilman ja +20° veden. Ja koska ollaan suomalaisia (ja koska Hangon naistensauna vaan on niin upea) oli helteestä huolimatta pakko vielä käydä illalla saunassa.

Ti 17.7. Hanko-Sommaröstrand

Herättiin leivinuunissa. Heti aamulla mittari näytti +29° ja ilma seisoi. Ei tarvinnut kauaa miettiä. Köydet irti ja menoksi.

Näin käy, kun ei aina jaksa ihan kaikkea varmistaa pois pöydiltä purjehduksen ajaksi

Satamassa ei tuullut, mutta merelläpä tuuli. Reippaasti. Vastaan. Oikein kiva noin raikkaamman ilman puolesta. Ei niin kiva meikäläisen hermojen puolesta. Kävi ilmi, että pitkä pläkäjakso oli tehokkaasti pyyhkinyt muistista sen ”oikean" purjehdusmeiningin. Ensimmäinen tunti meni melko epämukavasti, mutta sitten tuuli rauhoittui ihan hivenen ja totuin taas vinoon matkantekoon. Loppumatka olisi mennyt ihan mukavasti, jollei meiltä olisi unohtunut myös se hauskuus, jonka vellova meri aiheutti. Matkapahoinvointi. Alkumatkastahan meillä oli pojan kanssa laastarit, jotka toimi erinomaisesti. Sitten ei ollut aallokkoa, joten ei tullut edes mieleen että sellaista tarvittaisi. Onneksi pillerikin vaikutti melko nopeasti ja mahan hölskyntä rauhottui.

Matkapahoinvointi sucks

Juuri kun satama jo häämötti, vaati tuuli tämän reissun toisen uhrin. Hattu nro2 lähti iloisesti tuulen matkaan. En voinut kuin haikeasti katsoa perään. Ensimmäisen hatun tuuli nappasi jo toisena päivänä Hankoon mentäessä. Se kova puuskainen tuuli yllätti, kun olin laskemassa purjetta. Onneksi mukana on kolme hattua. Nyt on tosin loppumatka parempi olla tarkkana, koska tällä säällä hattu on pakollinen.

Synttäri-illallinen oli herkullinen!

Ke 18.7. Sommaröstrand-Bärosund

Matka oli monessa mielessä tylsän puoleinen. Reitti oli pääosin yksi pitkän pitkä suora. Ja mentiin koko matka koneella. Tuuli suoraan vastaan 10 m/s. Mutta oli todella outo olo, kun kovasta tuulesta huolimatta päällä oli bikinit ja oli lämmin.

Suojaa auringolta keinolla millä hyvänsä

Bärosund ei muuten ollut mitenkään erikoinen satama, itseasiassa täällä oli kaikkein tympein palvelu tähän mennessä. Mutta sen hauskuus oli, että se oli aivan kapean väylän varrella. Oli paljon seurailtavaa, kun veneitä meni hiljaisella vauhdilla paljon ohi. Vähän erikoisempiakin osa:

To 19.7. Bärösund-Lähteelä-Suomenlinna

Edessä oli taas Porkkalan selän ylitys. Edellinen myrskykelin meno oli vielä varsin hyvin muistissa, joten en mitenkään innolla odottanut matkaa. Ei tarvinne sanoa, että tuuli oli edelleen vastainen. Se oli kuitenkin varsin maltillinen ja oltiin jo reilusti yli puolen välin ja olin kirjaimellisesti juuri toteamassa miehelle, että ei tämä aina niin paha olekaan. Kun badaboom. Tuuli nousi 3 m/s mukavuudesta 7m/s ikävyyteen. Siinä sitä sitten taas keikuttiin puolelta toiselle. Ottaa muuten mukavasti pohkeisiin, kun pari kolme tuntia seisoo ylämäkeen. Miehen mielestä olisi kannattanut istua laidalle, mutta eihän se käy. Silloin ei ole kiinni skuutin köydessä. Katsokaas skuuttiköysi on elämänlanka. Siitä kun löysää, niin taadidaa isopurje aukeaa sivulle, veto hellittää ja vene suoristuu. Vie se myös vauhdin, joten kapteeni ei jaa innostustani. 😝

Ei yhtään olla vinossa

Yli kuitenkin päästiin, kaikki veneessä ja tolpillaan. Pysähdyttiin Lähteelään syömään ja uimaan. Ja otin pienen lepotauon ennen matkan jatkumista. Jääkaappi alkoi saada tarpeekseen helteestä, koska ei oikein jaksanut pitää itseään kylmänä. Laitettiin tarkkailun alle.

Sitten taas tuulta päin. Nyt kuitenkin tuuli oli ystävällinen ja rauhoittui hieman, joten matkanteko oli aivan mukavaa. Se on kuulkaa hienoinen ero. 5m/s on aivan jees, 7m/s ei enää yhtään. Matka kyllä tuntui aivan loputtomalta. Helsinki häämötti horisontissa jo reilun tunnin matkan jälkeen, mutta perille Suokkiin päästiin vasta viiden tunnin päästä. Onneksi sieltä löytyi vielä paikka ja päästiin lepäämään.

Pe 20.7. Suomenlinna-Onas

Perjantaiaamuna satoi vettä. Uskomatonta kyllä, vasta toista kerta tällä reissulla. Ja olipa taas ihmeellinen olo, kun lähdettiin purjehtimaan sadetakissa ja shortseissa. Tosin sadetakista oli pakko luopua, kun hiosti ihan liikaa. Jääkaappi ei vieläkään oikein vakuuttanut toimivuudellaan, joten päätettiin mennä yhdeksi yöksi vielä Onakseen ja palata päivää suunniteltua aiemmin kotiin.

Kuva ei kerro, mutta oli todella hikinen olo!

Matkalla nähtiin surullisen paljon valtavia sinilevälauttoja. Mutta myös mukavampaa, sillä hylje tuli moikkaamaan.

Sinelevälauttoja riitti

La 21.7. Onas-Vuosaari

Aamulla pötköttelin sängyssä ja pohdin että nyt kun on jo kohta kolme viikkoa veneessä eloa takana, niin huomaa että veneen heilumisesta on tullut normaali tila. Kun ollaan satamassa kiinnittyneenä ja ohi ajavan veneen aallot keinuttaa, sitä tuskin edes huomaa. Saattaa tuntua todella oudolle olla taas kiinteällä maalla.

Kotimatka alkoi pilvisessä säässä, mutta aurinko ilmestyi aika nopeasti taas paahtamaan normaalilla (tai Suomen oloissa melko epänormaalilla) voimallaan. Kannella oli mukava istuskella. Ja koska kyseessä oli reissun vihoviimeinen matka, piti tietysti nostaa purjeet. Tuuli henkäili huimalla 1m/s voimalla, joten hyötysuhde oli melko olematon. Mutta kenellä sitä olisi kiire lomaa lopettaa.

Ulkoilutettiin taas vähän genaakkeria

Siinä hitaasti eteenpäin kelluessa oli hyvää aikaa kerrata mennyttä reissua. Ihana matka. Paljon uusia upeita kokemuksia. Hyvää ruokaa. Uimista. Aurinkoa. Yhdessäoloa. Lomaa!✌

Ens kesänä uusiks!

P.s. Kotioloista
Ei tunnu oudolta olla kuivalla maalla, sillä iloisesti keinuttaa edelleen! 😄

Hiki laiskan purjehtiessa...

Auringonlasku Jurmossa

To 12.7. Naantali-Korpoström

Ei tuulta. Ei purjeita. Kapteenin hermo koetuksella. Joka etapilla on kokeiltava jossain kohti nostaa purjeet. Joskus niillä päästään vähän matkaa, joskus ei. Tänään saatiin loppuun pieni tuulinen hetki ja päästiin ihan purjehtien etenemään.

 Pressan kesäpaikan ohi mentiin Naantalista lähtiessä. Tais isäntäväki vaan olla Helsingissä itä-länsiottelussa

Korpoström oli ihan asiallinen satama, mutta ei millään tavalla sykähdyttänyt. Yksi poikkeava piirre siellä kyllä oli. Kun tähän asti ¾ venekunnista on ollut eläkeikäistä, täällä suurin osa oli meidän ikäluokkaa ja lapsia oli paljon. Se on muuten sanottava, että jokainen satama on poikkeuksetta hiljentynyt kymmenen jälkeen. Vaikka monessa paikassa on ravintolat ihan rannassa, silti kaikki meno rauhoittuu ennen yhtätoista.

Ei sinilevää täälläkään, jee! Ja nyt oli jo kunnon uintimatka poijulle.

Pe 13.7. Korpoström-Jurmo

Lähdettiin liikkeelle jo seitsemältä ja syötiin aamupala vasta matkalla. Jurmo ollut niin täynnä viime päivinä, että haluttiin olla ajoissa perillä. Aavistuksen alkaa ärsyttää se, että satamaan on kiirehdittävä hirveää vauhtia jotta mahtuu. Tosin on myös todettava, että on melko huojentavaa istua mukavasti kiinnitettynä laituriin, kun seurailee myöhemmin tulevien veneiden yhä epätoivoisemmaksi muuttuvaa paikan etsimistä.

Tänään tuuli vaisusti, mutta myötäisesti, joten nyt vihdoin kokeiltiin menoa genaakkerilla. Hienosti se pullisteli ja välillä antoi vauhtiakin, mutta ei sen käyttö meillä vielä ollenkaan ole hallussa. Ja jestas se sekasotku mihin alussa purje jokaisella käännöksellä saatiin. Se sentään opitiin paremmin ja viimeiset kerrat purje tuli jo ihan oikein päin toiselle puolelle.

Näyttää niin hienolta, mutta ei saada vauhtia

Jurmo oli lumoava. Ei ainoastaan kuin toinen maa vaan toinen maailma. Kaikkialla matalaa kanervikkoa ja laakakatajaa. Rannat nyrkin kokoista kiveä, joka oli kuin aaltojen muokkaama pitkälle ylös rannalle. Saarella asuu wikipedian mukaan 11 ihmistä. Vaatii omanlaisensa mielenlaadun, että täällä kestää yli talven. Nostan hattua!

Täällä on myös suloinen pieni satamapuoti, josta saatiin tarpeelliset täydennykset ruokavarantoihin ja ostettiin ensimmäiset uudet perunat ja tuoretta savukalaa. Yksi asia jota olen matkan aikana kaivannut, on torikojut joista saisi perunoita ja porkkanoita. Ja herneitä! Ei herneen hernettä syöty tällä matkalla.

Jurmon kappelin kirkkolaiva

La 14.7. Jurmo-Örö

Tänään päästiin purjehtimaan!! Yli puolet matkasta tultiin hyvää yli 5 solmun vauhtia purjeet ylhäällä. Loppumatkasta vauhti vähän hidastui, koska myötäiseen hyvän vauhdin saaminen kevyillä tuulilla on edelleen meille haasteellisempaa. Mutta purjeilla tultiin ihan lopun kapeikkoa lukuun ottamatta koko pätkä.

Sään puolesta ei kyllä ollut valittamista. Bikinit päällä, aurinkorasvaa lisäillen mentiin. Hiukan on muuttunut kansivarustus näiden parin viikon aikana. Ensimmäisellä viikolla tärkeimmät varusteet oli pipo ja hanskat, nyt aurinkorasva ja hellehattu. Tosin, jos nämä säät jatkuu, niin voi olla että alkaa varjoton kansi ahdistaa. Joskin olen jo satamissa rakennellut vaikka miten hienoja aurinkosuojaviritelmiä. Viltti, pyykkipoikia ja naruja roikkumassa siellä täällä. Ihanteellinen arsenaali. Mies ei ole varauksettoman ihastunut viritelmiin.

Miehistö vallan laiskistuu tässä säässä

Örö on vanha armeijan saari ja todella suosittu satama. Saavuttiin hiukan ennen neljää ja saatiin toiseksi viimeinen paikka. Vastaanotto oli todella ystävällinen. Paikka oli vähän erikoinen, joten kiinnittyminen oli hiukan haasteellista. Mutta sataman puolelta oli kaksi nuorta auttamassa ja neuvomassa. Muutenkin toiminta käsittämättömän joustavaa. Ravintolan oli ilmoitettu menevän kiinni klo 20, mutta kun asiakkaita riitti, pitivät keittiön auki ekstra tunnin.

Oltiin kiinni toisiin veneisiin ja kauas rantaan

Örö oli ensimmäinen satama, jossa oli selkeästi sinilevää. Mutta kahvilassa neuvoivat menemään rannalle saaren toiselle puolen. Ja sieltä löydettiinkin aivan uskomaton hiekkaranta. Puhdas levästä ja kaikkialla hienoakin hienompaa valkoista hiekkaa pitkälle merelle. Miesväki ui ja allekirjoittanutkin kahlasi polvia myöten veteen.

Su 15.7. Örö-Kasnäs

Nyt lähdettiin matkaan jo valmiiksi sillä mielellä, että tänään ei paljon purjeita nosteta. Matka oli lyhyt ja tuuli vähäistä. Tosin tietysti ne taas hetkeksi nostettiin ja puolisen tuntia jopa purjehdittiinkin. Loppumatka meni sitten näissä tunnelmissa:

Kasnäs oli taas ihan omanlaisensa paikka. Vilkas yhteysalusliikenne, mökkikylä ja kylpylä sataman vieressä. Kylpylä meidät itse asiassa tänne houkuttelikin. Kun sinilevää alkaa olla niin paljon, niin varmistettiin uintimahdollisuus. Kohdetta suunnitellessa ei osattu arvata, että myös helteeltä pakoon pääsy oli ihanaa! Aurinko ja lämpö on ihan supermahtavaa, mutta kyllä ollaan tyytyväisiä, että ollaan vesillä ja täällä ilma vaihtuu!

Kylmästä lämpimään... ja tuulettomaan

La 7.7. Kastelholma

Aamulla heti pyykkivuoren kanssa koneelle ja kone pyörimään. Sataman emäntä tuli vielä neuvomaan oikeat säädöt. Täällä ei sitten suomella pärjää ollenkaan, mutta yllättävän hyvin itseltä ruotsi taipuu. Tai mistäs sitä varmaksi voi sanoa miten se oikeasti sujuu, mutta ymmärretyksi ollaan tultu ja asiat saatu hoidettua. Tosin myönnän, että aina välillä vastaan vaan jaa jaa, kun en ihan ole varma mistä puhutaan. 😆

Päätettiin kuitenkin jättää kaupassakäynti välistä ja lähteä pyörillä tutkimaan lähipaikkoja. Mässykaapin täydennys hoidettiin Taffelin tehtaanmyymälässä. Oli kuulkaa ällöttävä haju siellä tehdasalueella. Tulee kuulemma mausteista, joita sipseihin käytetään. Ei tehnyt siinä vaiheessa mieli yhtään sipsiä, vaikka sitä kiitettävästi kasseihin tulikin hamstrattua.

Pyöräiltiin golfkentälle 

Kastelholman linna oli tietysti käytävä ja vieressä sijaitseva vankilamuseo. Linna oli ihan kivasti restauroitu. Ja välillä oltiin niin korkealla, että ihan pahaa teki. Vankilamuseo oli mielenkiintoinen. Ja ulkoilmamuseon vanhat rakennukset todella hienoja.

Kastelholma

Golffarille tämä paikka olisi ihan unelma (ensi kerralla kuulemma meillekin bägit mukaan), koska vastarannalla on kahden todella kauniin kentän klubi. Käytiin siellä herkullisella lounaalla ja illalla viihdytettiin itseämme seurailemalla pelaajien etenemistä.

Ulkoilmamuseon juhannussalko

Su 8.7. Kastelholma-Maarianhamina

Tuuli puhalsi todella kovaa lähes läpi yön ja edelleen aamulla. Koska kaksi yötä on maksimi minkä paikallaan jaksaa ja meillä oli tähtäimessä Maarianhamina, niin ei kun tuuleen ja tuiverrukseen vain. Maarianhaminaan päästäkseen oli mentävä Lemströmin kanavan kääntösillasta. Silta aukeaa aina tasatunnein ja on auki kymmenen minuuttia. Siinä olikin sitten ehkä stressaavin meno koko reissussa. Kilpaa kellon kanssa nieltiin maileja. Alussa yritettiin purjeilla, mutta kun kello juoksi, niin siirryttiin moottorointiin. Vielä kymmenen minuuttia ennen aukeamista olin varma ettei ehditä. Ja hilkulle meni, mutta ehdittiin.

Siellä se sulkeutuu

Maarianhaminassa olikin sitten seuraava stressi, kun siinä kovassa tuulesa piti saada tankattua ja tyhjennettyä septi. Piti valita kahden huoltoaseman välillä ja murphyn lain mukaisesti, otettiin se johon tuuli otti kovempaa. Siinä sitä sitten taisteltiin tuulta vastaan ja yritettiin pitää vene hakkaamasta laituriin. Satamaan ajokin tuntui sen jälkeen helpolta.

Itäsatama oli valtaisa. Hirveästi väkeä ja meno ihan erilaista kuin muissa satamissa. Täällä ei paljon naapurin kanssa jutustella. Eikä toisia tervehditä. Fiilis on muutenkin kuin ulkomailla. Paitsi että jätskikiskasta ostettiin jätskit ihan suomeksi. Pizzapaikassa tarjoilija ei suostunut edes yrittämään ruotsia, vaan vaihtoi suoraan englantiin. Ja satamaravintolassa sama juttu. Ilmeisesti siis en puhu sujuvaa maarianhaminaa. 🤨

Kaunis kaupunki Maarianhamina kyllä on. Ihania vanhoja taloja, hyvässä kunnossa. Ja kaikkialla tosi siistiä. Nurmikot leikattu, pensaat siistitty, kukkia istutettu. Ja aivan hillittömän hieno minigolfkenttä heti sataman vieressä.

Ma 9.7. Maarianhamina-Hellsö

Tuuli oli yön aikana ihmeellistä kyllä vihdoin rauhoittunut. Siitä innostuneena (ikään kuin me jotain syytä tarvittaisi) lähdettiin heti aamusta matkaan. Oltiin eilen saatu tarpeeksi ahtaista väylistä ja päätettiin lähteä ulkokautta Kökariin. Hyvät tuulet saatiin matkalle. Alku näytti vähän turhankin rauhalliselta, mutta sitten tuuli nousi ja loppu tultiin jo ihan hyvää vauhtia 6m/s vastaiseen. Niin se on kuulkaa minutkin marinoitu niissä 10m/s tuulissa, että tämän päiväinen meni ihan mukavasti! Hellsössä saatiin vielä sauna varattua, joten päivä oli erittäin onnistunut.

Vain me ja meri

Ti 10.7. Hellsö-Verkan

Kunnianhimoinen ajatus oli lähteä suoraan Naantaliin. 1m/s tuuli hieman muutti suunnitelmaa. Saaristo oli kyllä aamulla tyynessä säässä todella kaunis ja maaginen. Mutta ei siellä purjein menty eteenpäin. Rauhallisella tahdilla mentiin ruotsinlaivojen seassa ja nautittiin ensimmäisestä t-paita-kelistä vesillä. Ihan hassua, että vielä toissa päivänä oltiin täydessä purjehduställingissä pitkä kerrasto alla. Ainoa häiriö oli kukkakärpäset, joita oli aivan tolkuttomasti.

Verkan valikoitui kohteeksi ihan vaan koska oli niin sopivasti matkan varrella. Mutta ihan asiallinen paikka oli. Erittäin siistit saunatilat ja mahdollisuus aamiaiseen.
Ilta oli todella lämmin. Tyyni keli ja lämpö on toisaalta ihanaa, toisaalta aiheuttaa sen, että sinilevää alkaa ilmestyä. Ja se on tylsää, koska uiminen on pojalle ihan supertärkeä juttu.

Losseja ja yhteysaluksia liikkuu näillä vesillä paljon

Ke 11.7. Verkan-Naantali

Aamulla ei ensimmäiseksesi lähdettykään matkaan, vaan käytiin aamupalalla. Lähes oli hotellitasoinen tarjonta. Mukava aloittaa aamu välillä valmiissa pöydässä.
Aamupalan jälkeen se olikin sitten taas vauhdikas lähtö. Tyyntä edelleen. Yritettiin välillä purjeilla, mutta eipä tuuli juuri eteenpäin vienyt. Loppumatka mentiin sitten suosiolla koneella. Ja mikä tylsääkin tylsempi matka se oli! Tuntui ettei se lopu ikinä. Ja koko ajan pohdittiin, että sama reitti pitää mennä toiseen suuntaan, kun pois lähdetään. Ainoa jännitysmomentti oli, kun mentiin Särkän sillan ali ja piti jännittää kolahtaako.

Osuuko...

Naantali on kaunis kesäkaupunki, mutta satama kärsi vähän Maarianhamina-syndroomaa. Ei niin kovin miellyttävä ilmapiiri. Tosin henkilökuntaa pitää kehua. Meidät otti follow me-veneen poika todella ystävällisesti vastaan ja auttoi kiinni. Ja illalla syötiin ehdottomasti matkan tähän mennessä paras ruoka!
Muumimaailma olisi ollut ihan vieressä, mutta kun katsoin pääsymaksuja, niin totesin, että onneksi meillä ei ole enää kohderyhmää matkassa!

Tuuliennusteet edelleen melko rauhallisia, joten reittisuunnitelmaa muokattiin sen verran, että huomenna suunnataan vähän enemmän taas ulkomerelle päin.

Navigare necesse est

Ti 3.7. Rosala-Borstö

No niin, jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin tämän miehistön kehittämiskohteita on paikallaan pysymisen taito. Joten kun tiistai aamu koitti, kaikilla jo menojalka vipatti. Niinpä nostettiin kuitenkin ankkuri (noin kuvainnollisesti tosin, koska ei olla sitä vielä kertaakaan kokeiltu) ja lähdettiin matkaan. Sää oli harmaa, mutta ei kuitenkaan satanut. Tuuli oli edelleen varsin reipasta, mutta pysytteli takaviistossa, joten meno ei ollut kaikkein vinointa. Matka meni muuten sujuvasti, mutta juuri kun määränpää alkoi häämöttää, tuli sade niskaan. Varsin vetisissä tunnelmissa päästiin siis perille.

Borstö

Borstössä oli tilaa ruhtinaallisesti, joka oli outoa, koska se oli ensimmäinen oikeasti tuulelta suojaisa satama. Ehkä sitten palvelujen puute piti väen poissa. Täytetiin ensin vatsat ja kun sade taukosi, lähdettiin kiertämään saaren luontopolku. Hienosti ylläpidetty polku ja upeat maisemat! Harmi, että sade alkoi uudestaan kun tultiin takaisin, jäi muu saaren tutkiminen väliin. Loppuilta kuluikin lähinnä veneessä lepäillen ja sateen ropinaa kuunnellen. Sen verran pistettiin vielä nenää ulos, että käytiin grillikatoksessa grillaamassa makkarat. Ei tosin paikan tulisijalla, vaan omalla Weberillä, joka miehen oli pakko hankkia, koska kaikilla muillakin on.

Ke 4.7. Borstö-Hellsö (Kökär)

Aamun lähtö oli mallia kamat kasaan ja menoks. Olin nimittäin katsonut sääennusteesta, että aamupäivästä tuuli on rauhallista, mutta nousee iltapäivällä reiluun kymmeneen. Olikin lähes pläkä, kun lähdettiin ja koska kapteeni oli huonovointinen, otin ruorin vastuulleni. Yhdessä Winstonin kanssa pisteltiin menemään ja mies sai levätä. (Winston on meidän autopilotti. Nimi avautunee niille, jotka ovat Dan Brownin Alku-kirjan lukeneet)
Ensin mentiin siis hetki melko lailla tuulettomassa, sitten kun tuuli alkoi vähän nousta, tulikin ympärille kunnon sumu. Siinä sitten mennä posotettiin eteenpäin plotteriin luottaen. Onneksi oli alla se juhannuksen sumukokemus, niin homma meni jo rutiinilla. Sumun jälkeen olisi jo voinut yrittää luovia eteenpäin, mutta koska miehen olo oli edelleen huono, gasti sai jatkaa kipparointia. Loppumatkasta se sitten nousi, tuuli ja aallot. Siinä joutui jo gasti nostamaan kädet ylös ja luovuttamaan ruorin osaavampiin käsiin.

Matkan ensimmäinen (ja ainoa??) tyyni hetki

Hellsö oli nimestään huolimatta aivan ihana paikka. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja palvelivat heti suomeksi, kun kuulivat meidän sitä puhuvan. Syötiin sataman ravintolassa huikeiden näköalojen kera. Pieni miinus tosin ravintolalle, kun eivät myyneet viiniä laseittain. Olisin voinut lasillisen ottaa ja juhlistaa hetkellistä arvonnousua veneen päälliköksi.
Illalla käytiin saunassa, joka oli yhtä kaunis kuin ympäröivä maisema. Miesväki kävi meressä. Minulle puoliksi ulkona ollut suihku oli tarpeeksi extremeä.

To 5.7. Hellsö-Sottunga

Lähdettiin taas heti aamusta matkaan. Tällä kertaa ei todellakaan ollut pläkä. Ja kappas rakas ystäväni vastatuuli teki näyttävän paluun areenalle. En ollut ehtinyt ikävöidä. Matka oli neljä ja puoli tuntia silkkaa helvettiä 😅. Kylmä pohjoistuuli, 9-10m/s. Mutta positiivisena puolena todettakoon, että en enää jäädy näillä pätkillä. Pystyn toimimaan jo köysien kanssa varsin hyvin. Erityisesti skuutin löystäminen veneen suoristamiseksi on hallussa!

Sottungassa oli satama täynnä

Sottunga oli ehkä satamana epäviihtyisin, mutta palvelut kyllä toimivat. Tosin täällä ei suomea osattu, joten piti hoitaa kaikki asiointi på svenska. Eipä siinä mitään, sujui ongelmitta. Saattaa tosin olla, että pariin kertaan vaihdoin lennossa vahingossa espanjaan. Mutta mitäpä pienistä. Ravintolassa oli hyvä ruoka (JA lasillinen viiniä onnistui!), vessat oli siistit ja polkupyörän sai lainata ilman korvausta. Poljettiin kaupalle ja nähtiin reissun kyy nro2. Tällä kertaa tosin erittäin littana ja eloton, auton yliajama versio. Joka silti, erittäin selkeästä hengettömyydestään huolimatta, aiheutti puistatuksen.

Pe 6.7. Sottunga-Kastelholma

Normilähtö. Klo 8.00 oli köydet irti ja keula kohti Kastelholmaa. Matka oli hyvin pitkälti toisinto edelliseltä päivältä. Joskin pari kohtaa piti mennä moottorilla, koska väylä oli kapea ja luovimaan ei mahtunut. En ollut yhtään pahoillaan asiasta.

Toiset ui, toiset istuu villasukat jalassa

Kastelholma vaikuttaa mukavalta paikalta, saunat on siistit ja tietysti linna tuossa vieressä tekee tästä ihan omanlaisensa ympäristön. Harmillista on se, että lähin kauppa on 7km päässä ja meillä olisi tarve täydentää ruokavarastoja. Mässykaappikin alkaa olla huolestuttavan tyhjä. Katsotaan, jos huomenna lähdettäisi seikkailuretkelle bussilla. Meinataan siis olla täällä kaksi yötä ja sitten lähteä Maarianhaminaan. Ei kun ihan oikeasti tällä kertaa. Uskokaa vaan. Varattiin pesutupakin aamulle ja maksettiin se jo. Eli pakko pysyä täällä.

Vihdoin saatiin Ahvenanmaan lippu ylös

Tästä loma voi alkaa...

Pe 29.6 Suomenlinna

Koska purjehtiminen on syytä aloittaa mieluiten heti, kun loma alkaa, tai jo vähän ennen, niin mies oli veneessä ennen kuin minulla oli edes työpäivä ohi. Purjehti sitten yksin Suomenlinnaan ja me mentiin pojan kanssa perässä julkisilla. Olipa aika hupaisaa matkustaa veneelle bussilla, ratikalla ja lautalla. Mies oli myös onnistuneesti päässyt perille ja saanut veneen kovasta tuulesta huolimatta laituriin. Asetuttiin taloksi ja laitettiin tavarat paikoilleen. Loman alun kunniaksi nautittiin vielä lasi kuohujuomaa Valimossa ja sitten unille.

Suomenlinnan auringonlaskut on upeita!

La 30.6. Suomenlinna-Gölisnäs

Juhannuksena ennustettiin kovia tuulia, joten hakeuduttiin suojaisaan satamaan. Nyt oli luvattu vähän vielä reippaampia, joten me tietysti lähdettiin purjehtimaan. Tuuli puhalteli rapsakasti 8-9 m/s lukemissa pohjoisesta. Toisin sanoen tuli takaoikealta. Sen ansiosta matka sujui siedettävän rajoissa. Kunnes tultiin Porkkalan selälle ja tuuli kääntyi enemmän eteen. Oltiin siinä jo hyvän aikaa seurattu johonkin kilpailuun osallistuvia veneitä eikä niinkään säätä, joten ensimmäinen todella kova puuska tuli ihan puskista. Heitti veneen kyljelleen ja sai meikäläisen paniikkiin. Onneksi kapteeni pysyi rauhallisena ja saatiin vene hallintaan. Mutta koko loppumatka oli yhtä puuskien kyttäämistä ja niihin nopeasti reagoimista. Stressitaso sata! Olipa ylettömän ihanaa päästä satamaan ja vetää rauhassa henkeä.

Siellä ne mustat puuskapilvet vaanii,
onneks ollaan jo satamassa!

Su 1.7. Gölisnäs-Hanko

Paikallaan pysyminen on meille aina ollut haasteellista, joten aamusta lähdettiin heti taas matkaan. Tuuli ei yön aikana ollut tyyntynyt ollenkaan, päinvastoin. Ainoa positiivinen asia oli, että se puhalsi edelleen enemmän takaa kuin edestä, mutta niissä 15m/s puuskissa se oli laiha lohtu. Viimeinen pätkä oli yhtä tuskaa, kun Hangon vesitorni häämötti jo selkeästi näkyvissä, mutta ei millään tuntunut lähestyvän. Ja koko ajan ne pirun bofoorit puhalsi hullun lailla.

Niin lähellä, mutta niin kaukana

Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen oltiin vihdoin Hangon Itäportissa. Sepä olikin vähän toista kuin ne satamat, joissa tähän asti oltiin käyty. Paikan valinnassa meinasi mennä sormi suuhun, koska valinnanvaraa oli niin hirveästi. Lopulta mentiin siihen johon tuuli meidät painoi. Oli sellaisia jahteja joka puolella, että huhheijjaa. Olo oli kuin Marbellan satamassa.

Ei mikään normi-Busteri...

Satamamaksu oli tyyriin puoleinen (37€), mutta palvelut kyllä pelasi. Käytiin saunassa, joka oli käytettävissä lähes koko päivän. Naisten saunassa oli valtava ikkuna, josta näkymä suoraan merelle. Ja yhteyslauttaa oli varsin hauska käyttää. Itäportti on siis aivan itäsataman kohdalla, mutta irti manteteesta.

Yhteyslautta mantereelle

Käytiin pizzalla ja sen päälle tehtiin pieni iltakävely rantatietä pitkin villoja ihastellen. Tarkoitus oli käydä kurkistamassa myös hiidenkirnu Casinon edustalla, mutta kohdattiin puolimatkassa polulla kyy ja päätettiin, ettei meitä se kirnu nyt oikeastaan niin kiinnostakaan.

Ma 2.7. Hanko-Rosala

Aamulla käytiin kaupassa täydentämässä ruokavarastoja ja todettiin, että sää oli muuttunut tylsääkin tylsemmäksi. Harmaaksi, märäksi ja viileäksi. Siinä sitten pohdittiin, että mitä tehdään ja jotenkin kapteeni sai ylipuhuttua miehistön irrottamaan köydet ja lähtemään liikkeelle. Tosin sain neuvoteltua ainakin alkumatkan menon koneella, koska tuulihan jatkoi raivoamistaan. Kun oltiin isoin selkä ohitettu, oli pakko saada purjeet ylös. No tällä kertaa tuulet oli sen verran suosiolliset, että ymmärsivät hieman laantua ja homma oli huomattavasti mukavampaa.
Rosalan satama oli merkitty karttaan hieman epäselvästi, joten ajettiin ensin tyylikkäästi ohi. Tehtiin U-käännös ja käännettiin keula kohti oikeaa paikkaa, vain huomataksemme, että kolme venettä ehti edelle. Kaikkein ikävin osa reissua on ainainen huoli siitä mahtuuko satamaan vai ei. Siksi jonossa viimeisenä saapuminen ei ole hyvä juttu. Onneksi nyt paikka löytyi vielä meillekin.

Sähköliitännät oli melkoisen villit!

Heti kun oltiin saatu vene kunnolla kiinni käytiin syömässä ja sitten vuokrattiin pyörät ja poljettiin katsastamaan Viikinkikylä. Ja koska Hangon hiidenkirnu jäi sattuneesta syystä näkemättä, korvattiin se moninkertaisesti. Rosalasta nimittäin löytyi 17 kirnua! (Eikä yhtään kyytä!)

Huominen sitten tarkoitus pidellä sadetta täällä ja viettää yksi purjehdusvapaa päivä.