Eteenpäin (tai taaksepäin, miten sen nyt ottaa...)

No niin, koska ei todellakaan enää olla Jurmossa (vaikka se upea paikka onkin, niin ei siellä kyllä kovin kauaa jaksaisi) niin tarina jatkukoon.

Bodö

Seuraavana päivänä oli vain pikku hyppäys Bodön satamaan. Oltiin talvella venemessuilla luvattu paikan pitäjälle siellä tulla käymään, vaikkei satama pojan tärkeintä kriteeriä eli sähköä vielä tänä vuonna tarjonnutkaan. Bodö on siis valittu vuoden 2019 vierassatamaksi ja käynnin perusteella voidaan todeta, että aivan syystä! Todella viehättävä miljöö, kaikki tarpeellinen (loistava ruoka!!) ja kaiken kruununa kanoja lampsimassa ihan vapaana. Luontopolku, joka täälläkin kierretiin, oli alussa hyttysviidakko, mutta vaiva palkittiin lopussa huikeilla maisemilla.

Kallioilta näkyi Jurmoon ja, oikein hyvällä näkökyvyllä  (miehen, ei meidän muiden lievästi likinäköisten) Utöseen asti

Bodöstä suunnistettiin Kasnäsiin, vaikka se olikin meille tuttu satama. Mutta hylättiin uuden sataman käytäntö, koska merivesi oli edelleen hyytävää ja uimaan oli halu. Kylpylää oli uudistettu sitten viime kesän ja ulkoaltaiden myötä siitä olikin tullut todella hintansa väärti! Kasnäsissä päästiin myös pesemään pyykkiä. Onneksi, sillä pyykkipussissa alkoi olla enemmistö mukana olevista vaatteista.

Aikamoiselle näköalapaikalle oli kotka pesän laittanut

Kasnäsistä purjehdittiin sitkeästi kapeikotkin aivan myötäisessä Hankoon. Tuulet on aikalailla rauhoittuneet. Matkalla nähtiin kahteen otteeseen merikotka. Ensin yksi pesässä loiston päällä ja myöhemmin toinen pienellä luodolla. Purjehtiessa yksi upeimmista asioista on se, kuinka lähelle luontoa pääsee. Kun tullaan ilman moottoria, niin useimmat eläimet, hylkeet esimerkiksi, päästää paljon lähemmäs.

Hangossa luontopolun korvikkeena käveltiin hiidenkirnulle. Viime vuonnahan matka tyssäsi kyyhyn, joka hävyttömästi loikoili polun vieressä. Tänä vuonna päätettiin uskaltautua etenemään, käärmeitä tai ei. Yhtään ei nähty, joten joka niitä ei ollut tai sitten olivat sen verta kohteliaita, että pysyttelivät piilossa.

Hangon ilta

Hangossa tehtiin tiukka tilannekatsaus ja todettiin, että nyt riittää länsi. Nokka kohti itää! Vaikea sanoa, mikä sai kyllästymään lännen satamiin, mutta kaikkien yhteinen fiilis oli, että nyt jotain muuta. Matkahan on sujunut ihan loistavasti kaikin puolin. Minä olen nauttinut purjehtimisesta, poika on ollut supertyytyväinen teini, ei yhtään kertaa kysynyt "koska mennään kotiin", vaan on jopa ollut kannella purjehtimassa ja aina innolla mukana kaikessa (ihan outoa, mutta mahtavaa!) Ja mies, no ei tarvinne sanoa; meri, vene, purjehditaan...

Hangosta lähtiessä päätettiin ottaa tähtäimeksi kunnianhimoisesti Lähteelä, mutta ihan niin pitkälle ei päästy. Keli oli kevyttä ja eteneminen hidasta, kun vielä vastaiseen vendaillen mentiin. Siinä kun rauhassa edettiin, niin mies rupesi kaivelemaan pelastusrenkaan kyljessä olevaa pientä pussukkaa. Ihmettelin, että mikä on homman nimi? "Sinne meni äsken iso hämähäkki, mihinköhän se nyt hävis?"
Ei todellaakaan se mitä haluat kuulla keskellä merta!! 😱

Mikälie tämä alus oli, mutta teki erikoisimmat aallot mitä ollaan koskaan koettu. Ensin yksi aivan valtava, siis todella jättimäinen ja loiva, kuin oltais kuoppaan upottu. Sitten pari pientä ja terävää. Ja sitten täys pläkä.

Otettiin lounasstoppi Jussarössä ja hetki pohdittiin jopa siellä yöpymistä, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa. Lopulta päädyttiin Elisaareen, jossa oltiin niin myöhään, ettei harmi kyllä ehditty lainkaan luontopolulle.

Rauhallista oli Elisaaressa, niin satamassa, kuin muutenkin.

Aamulla anivarhain taas matkaan, koska nyt oli tarkoitus mennä Suomenlinnan kauppastopin kautta oman seuran saareen Långöhön, Sipooseen asti. 60 mailia puskettavaksi päivän aikana.

Vaikka siis olen muuttunut maakravusta huomattavasti kohti Kippari Kallea (näkisitte vaan meikäläusen hauiksen kaiken tämän vinssin vääntämisen jälkeen 💪), niin Porkkalanselkä aiheutti ennakkoon kuitenkin pienen jännityksen. No tällä kertaa täydellisen turhaan. Se ei olisi voinut paljon pläkämpi olla. Moottorilla mentiin viittä vaille yli. Viittä vaille siksi, että ihan lopussa tuuli nousi sen verran, että otettiin purjeet ylös. Tuli takaa, joten kovin hurjaa ei edelleenkään ollut. Päästiin kuitenkin purjein etenemään ja kun lähdettiin väylältä ulos avomerelle, niin saatiin ihan hyvät tuulet vauhdittamaan.

Tässä hurja ja pelottava Porkkalaselkä

Niiden tuulien mukana tuli ikävä kyllä myös aallot. Ja ihan kunnon kokoiset aallot olikin. Ensin poika tuli kannelle, kun alkoi voida huonosti ja hiukka myöhemmin minä jouduin nojailemaan laidalla, kun vatsa alkoi tuntua erittäin epävakaalta. Oltiin hylätty laastarit, kun ei moneen päivään ollut pahoja tuulia/ aallokkoja ollu. Ei parhaita päätöksiä.

Olo helpotti, kun päästiin lähemmäs Helsinkiä ja saarten suojiin. Suokissa tehtiin varsin huikea parkkeeraus kaupan laituriin, joka oli a) erittäin lähellä siltaa ja b) erittäin pyörteisessä ja vellovassa kohdassa. Hetken jo vaikutti siltä, että ollaan päin ikävän lujan näköistä kivisillan jalkaa. Ei oltu. Päästiin superpikaisen kauppakäynnin jälkeen jatkamaan matkaa kaikki, vene ja miehistö, kolhiintumattomina.

Puoli yhdeksän aikaan oltiin vihdoin perillä ja ihanuuksien ihanuus, päästiin vielä saunaankin. Tänne parkkiin pariksi yöksi ja keräämään voimia Idän valloitukseen.

Pitkän päivän jälkeen levollisena laiturissa

P.s. Hämähäkkiä ei ikinä löytynyt. Mies väittää sen pudonneen mereen, itse tarkistan nykyään sängyn aina iltaisin! 🕷

Matka jatkuu...

Tässä on nyt lähes kaksi viikkoa purjehdittu niin, että gasti on ollut aivan rättipoikkipuhki, kun on päästy satamaan. Ei ole paljon blogia jaksanut näpytellä... nyt vihdoin aikaa kirjoittamiseen, joten tässä osa yks kuluneesta reissusta:

On siis tuullut ihan kiitettävästi, keskituuli lienee jotain kuuden luokkaa. Ja se merkitsee sitä, että vaikka meikäläisestä onkin kaikkien yllätykseksi kuoriutunut varsin merikelpoinen, niin hommaa piisaa. Saa vääntää vinssiä urakalla ja kiskoa levangin köysiä, niin että kasivarren lihakset on niin hapoilla, ettei hiuksia jaksa harjata. Joka nyt ei sinällään haittaa yhtään, koska se on kuulkaa aivan sama miten hiukset on purjehtimaan lähtiessä. Kun purjeet on nostettu, kampausta on kahta mallia; kaikki hiukset tugettu pipon sisään tai poikeuksellisen lämpimänä purjehduspäivänä (eli noin kaksi kertaa tällä reissulla) hiukset lippiksen alla.

Huh hellettä

Ja jos oikea käsi on vinssaamisesta kipeä, niin vasen käsi sai tasapuolisuuden vuoksi kunnon tällin, kun kesken purjehduksen lähdin käymään sisällä ja astuin alimman portaan hutiin. Käsivarsi otti lähikontaktin oven alareunaan ja nyt on kaksi teevadin kokoista mustelmaa muistuttamassa, että varovaisesti veneessä!

Nauvosta purjehdittiin Lappoon. Ihan mukava purjehdus, mitä nyt alkumatkan sai koko ajan vahtia, ettei Ruotsinlaivat tai lossit jyrää yli. Ne tulee kuulkaa todella salakavalan hiljaa hengittämään niskaan.

Sieltä se taas tulee

Ja toinen perässä

Lappo oli varsin kaunis, rauhallinen satama. Hyvät palvelut ja pojan mielestä paras wieninleike ikinä! Pelattiin reissun ensimmäinen minigolfkierros ja kierrettiin luontopolku, joka alun hienojen maisemien jälkeen vaihtui sellaiseksi heinikossa rämpimiseksi, että punkkitarkastus tehtiin saman tien, kun veneelle päästiin. (Ei onneksi löytynyt yhtään 😅)

Lappoosta oli alkuperäinen suunnitelma lähteä Ahvenanmaan ympäri pohjoisen kautta. Mutta koska tuuliennuste näytti kovaa pohjoistuulta jatkuvaksi, ei viitsitty lähteä sinne keinumaan. Meillä on pojan kanssa Scopoderm-laastarien avulla melko hyvin pysynyt matkapahoinvointi poissa, mutta aina reipas aallokko vähän mahassa tuntuu.

Lähdettiin siis suoraan Maarianhaminaan. Länsisatamaan tällä kertaa, koska viime vuonna oltiin Itäsatamassa. Siinä tuli päivän purjehdukselle mittaa, 10 tuntia ja 52 mailia. Uni maittoi seuraavana yönä!

Miehellä on hinku vaihtaa vähän isompaan, joten katsastettiin tämä, kun sattui satamassa olemaan 😁

Maarianhaminan minigolf on hieno 👍

Maarianhaminassa vietetyn lepopäivän jälkeen jatkettiin matkaa Kökariin. Tällä kertaa Karlbyhyn. Oli ehkä rankin purjehdus tähän mennessä, koska tuuli oli todella puuskainen, oli pilvistä ja loppumatkan aallokko oli todella inhottavan isoa. Mutta siitäkin selvisin varsin kunniallisesti 👍

Karlbyhyn ajettaessa meinasi usko loppua, ettei mitään satamaa tulekaan, kun kapea ränni näytti päättyvän mökin rantaan. Mutta niin vaan se sieltä kulman takaa löytyi. Ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun vähän jouduttiin jännäämään, että mahdutaanko. Onneksi oli loistava satamapalvelu ja heti opastettiin (lähes viimeiselle) vapaalle paikalle. Olikin todella suojaisa satama, eikä tosiaan oltu ainoita jotka sinne halusivat.

Näissä on kyllä joku järjestys

Karlby

Tähän asti on menty ihan uusia satamia, mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus ja suunnata Jurmoon. Se on jäänyt niin lähtemättömästi mieleen, että oli pakko päästä sinne takaisin. Ja kyllä kannatti. Edelleen siinä paikassa on jotain käsittämättömän upeaa ja omalaatuista maagista tunnelmaa, jota ei ole missään muualla.

Jurmo ❤

Voiko olla kauniinpaa

Kommelluksia kerrakseen

Kesälomareissua nyt 4 päivää takana ja näihin päiviin on mahtunut sen verran kaikkea, että loppuloma voitais sitten ottaa jo ilman turhiä härdellejä. Tähän mennessä loman hallitsevin elementti on ehdottomasti ollut kova tuuli. Joten siinä suhteessa meno muistuttaa viime vuoden reissua.

Hanko on vaan niin ❤

Tiistaina lähdettiin Hangosta* varsin mukavassa kelissä, mutta jo iltapäivän puolelle tultaessa tuuli nousi puuskissa lähemmäs kymmentä. Purjeilla kuitenkin mentiin, tietysti. Ihan ensimmäiset kallistukset otti taas sydänalasta, mutta kyllä se juhannuksen taika kantoi. Vaikka varsinkin loppupuolella matkaa olikin aikamoista kylkimyyryä, niin hyvinhän meikäläinen purjehti ja hoiti gastin hommat. Siitä todisteena kaksi verille hiertynyttä sormea. Nyt ymmärrän miksi hanskat olis tarpeelliset!

Kesäinen purjehdusasu

Ensimmäinen stoppi oli Högsåran saari. Erittäin viehättävä pieni paikka, josta löytyi kaikki tarpeellinen. Onneksi olikin kiva satama, koska kovat tuulet pakottivat jäämään kahdeksi yöksi. Otettiin saunakin toisen päivän illalle ja miesväki kävi pulahtamassa meressä... vesi oli 14°, joten minä en edes harkinnut.

Poika antoi lampaille nimeksi Olga ja Paula 😄

Vähän rauhallisemmat lehmät

Keskiviikkona mies tsekkasi septin, kun tuntui että vessa jäi kovin haisemaan aina käynnin jälkeen. No eipä ihme, säiliö oli aivan täynnä. Siis ei melko täydehkö, vaan täynnä. Aivan täpösen täynnä. Mittari ei enää pidemmälle päässyt. Joten vessankäyttökielto voimaan. Sataman puuceet oli onneksi todella siistit ja hyvät, mutta oli se silti hieman hankalaa.

No kuitattiin se sillä, että ainahan reissussa pitää jotain sattua. Vaan eipä se jäänyt ainoaksi. Laitoin iltapalaksi kananmunia kiehumaan ja hetken päästä rupesin kuulostelemaan, että jopa nyt kestää veden lämpeneminen. Kestihän se, kun kaasu oli loppu, slut. Mutta ei hätiä mitiä, tottahan meillä oli varapullo. Mies kaivoi sen esiin, rikkoi sinetin ja vaihtoi vanhan tilalle. Mutta mitä ihmettä, edelleenkään ei kaasua. Siinä sitten renkutettiin ja venkutettiin pulloja. Kokeiltiin vanhaa uudestaan. Ei kaasua. Uutta taas tilalle. Ei pihahdustakaan. Nada. Zilch. None. Kaasua ei tullut.

Vähän siinä niitä pulloja heilutellessa alettiin ihmetellä, kun olivat ihan saman painoisia. Että oliko meille mahdollisesti myyty tyhjä pullo täytenä. No laitettiin toivo tähän ajatukseen, koska se oli helppo ratkaista hankkimalla uusi tilalle. Jos joku osa oli hajonnut, se olisi hankalampi juttu.

Toiset menee koneella, toiset purjein...

...ja tällä vauhdilla mentiin purjeilla ohi!

Torstaina siis varsin vauhdikas aikainen aamulähtö, koska ei mahdollisuutta aamukahviin. (Siis iiiihan koska vaan voisin kyllä lopettaa kahvin juomisen todellakin, en millään tavalla ole siihen koukussa,mutta siis oikeesti: ei aamukahvia!!😱) Suunnattiin kohti Paraisten porttia, jossa tietojen mukaan oli kauppa ja kaasupullojen vaihtomahdollisuus. (JA kahvila!!!) Saatiin uusi pullo ja luojan kiitos, kaasu toimi taas!

Matka jatkui hyvillä mielin (ja kahvimuki kädessä!) ja tarkoitus oli suunnata Seiliin, koska siellä piti olla septi ja saari vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. No olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen, mutta kun ei ollutkaan septiä ja tuuli (joka oli taas maltillisen aamun jälkeen koventunut hurjaksi) otti pahasti satamaan, niin jatkettiin matkaa Nauvoon. Hieman varuillaan, koska huhu kulkee, että se olisi kovin rauhaton paikka. Mutta mitä vielä, aivan ihana pikku kylä! Vähän niin kuin Hanko minikokoisena. Siellä oli myös septi, joten vessa saatiin tyhjäksi ja käyttöön. Nyt sitten vene kiinni laituriin ja rauhallisen loppuloman viettoon.

Nauvon beach bar

Paitsi että ei. Ei kahta kolmannetta. Laitettiin rantautumisen jälkeen paikkoja siistiksi kannella, kun mies alkoi ihmettelemään, että miksi ihmeessä etupurjeen nostinköydessä on niin paljon löysää... Tietenkin siksi, että köysi oli maston kärjessä katkennut. Onneksi etupurje ei ollut romahtanut alas kesken purjehduksen, koska se pysyi siellä kyllä vain jonkun omituisen ihmeen avulla. No mies korjasi nyt tilanteen pienellä vippaskonstilla, toisella nostimella ja jeesusteipillä, kuten kunnon McGyver ainakin. Toivotaan, että kestää.

Kaksi yhden hinnalla 

Josko nyt jo riittäisi kommellukset ja tyydyttäisi vain tuskailemaan näitä tuulilukemia. Ollaan nimittäin nyt oltu täälläkin kaksi yötä, koska tälle päivälle merelle annettiin ihan myrskyvaroitus. Ja voitte uskoa, että kaksi kahden yön stoppia peräperää on jo aika koettelemus miehelle, jonka mieli halajaa koko ajan merelle. Huomenna siis jo matkaan, vaikka tuuliennusteet eivät vieläkään ihan vähäiset ole. Keula kohti Ahvenanmaata, joka olisi tarkoitus kiertää.

*Matka alkoi Hangosta, koska mies kisapurjehti viikonloppuna sinne.