maanantai 25. heinäkuuta 2016

Huomenna alkaa helle

Pakkailin jo torstaina tavaroita valmiiksi, että päästäisi sitten sujuvasti perjantai-iltapäivällä matkaan. Huomenna alkaa helle, sanottiin televisiossa. Heitin kassiin vielä bikinit ja topin. Kyllä olisi ihanaa veneen keulassa nauttia lämmöstä ja auringosta.

Perjantaina herättiin pilviseen taivaaseen ja +17 asteeseen. Että ei sitten ihan hellettä. Mutta eipä satanut, että jotain sentään. Lisäsin kuitenkin kaikille hupparit matkaan.

Ajeltiin autolla kohti Ristiinaa. Huomenna alkaa helle, kerrottiin radiossa. Päätettiin veneillä Jantinsaareen yöpymään, koska siellä olisi mukava  lämpimässä aamussa juoda kahvit kalliolla.
Yöllä hätkähdin hereille ja olin aivan varma, että keittiöstä kuului ääniä. Siis siitä keittiöstä, joka oli satojen kilometrien päässä kotona. Kesti hetken, ennen kuin tajusin olevani veneessä. Arvatkaa sainko sitten enää unta, kun en päässyt tarkistamaan että mikä sitä ääntä siellä keittiössä piti!

Lauantaiaamu oli ehkä vielä pilvisempi kuin perjantai, joskin lämpöä saattoi olla aste enemmän. Päätettiin lähteä pojalle hiekkarantaa metsästämään ja Pistohiekalle päädyttiin. Poika oli toivonut pitkää, matalaa hiekkarantaa ja sai todella toivomansa. Helle eli ei, mutta vedessä poika viihtyi 40 minuuttia.


Pistohiekalta lähdettiin kohti Puumalaa. Paikka oli viime kerralla niin mukavan oloinen, että haluttiin sinne uudestaan. Nyt jätettiin vene vieraslaituriin, että mieskin pääsi mukaan katsomaan paikkoja. Eipä oltu ainoita. Tori kuhisi väkeä, huolimatta siitä, että torin laidalla joku esitti Junnu Vainion "Käyn Ahon laitaa", eikä tehnyt oikeutta kappaleelle eikä lauluäänelleen. Paljon oli seassa ulkomaalaisia turisteja. Oli aika eksoottinen kokemus olla Puumalan Salen kassajonossa, kun edellä olevat puhuivat ranskaa, takana jonottavat saksaa ja joku vielä huuteli jotain venäjäksi.

Ennen lähtöä käytiin tankkaamassa. Puumalassa on mukava tankata, kun se ei ole mikään itsepalvelupaikka, vaan siellä saa oikein vanhanajan tankkauspalvelun. Ja jos luulette, että on helppoa hommaa tuollainen bensistyö, niin eipä ole! Kun sellainen nuori poika oli meidät saanut palveltua, niin tuli siihen toinen, joka hädissään pyysi apua. "Voitko tulla auttamaan, kun tuolla on jotain ihmisiä, jotka puhuu kieliä!"

Mies osti bensikseltä myös Ilta-Sanomat. Huomenna alkaa helle, luki lehdessä. Ja trooppiset yöt tulee. Erityisesti Saimaan rannoille.

Pääsin minäkin taas hetkeksi veneen puikkoihin. Tällä kertaa halusin pitää huolta, että väylämerkit mentiin oikeilta puolilta. Kun kieli keskellä suuta kurvasin punaisen ja vihreän välistä, niin jotain oli edessä keskellä väylää! Joutsenperhe oli sitten päättänyt lähteä ylittämään väylää juuri sillä hetkellä. Kun en ihan noita jalankulkijoiden oikeuksia vesillä tiennyt, ajattelin ottaa varman päälle ja antaa tietä.


Yöpaikaksi valikoitui jälleen Otrasaari. Siellä vietettiin mukava ja rauhallinen ilta. Illalla taisi kaikki olla melko väsyneitä, kun uni tuli varsin nopeasti. Yö tuskin oli kovin trooppinen, kun sain taas tapella peitoksi muunnetusta makuupussista pojan kanssa. Jotenkin aina aamulla tilanne on se, että pojalla on kaksi makuupussia ja minulla pieni fleecepeitto.

Aamulla tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Oli kuuma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ja kyllä hereillä oltiin! Ilmeisesti auringon aiheuttamasta shokkireaktiosta johtuen päätin mennä aamu-uinnille. Tosin miesten mielestä 10 sekunnin pulahdusta ei voinut sanoa uinniksi! Höpö höpö! Eikö muka Usain Boltin pinkoma satanen ole juoksua, häh?

Aamu-uinnin jälkeen nautittiin hiljaisuudesta ja kauniista kesäaamusta. Kaikenlaisia kaloja ui veneen ympärillä. Pari reilun kokoista lahnaakin pyöri hetken lähellä. Mies onnistui nappaamaan pienen sintin haavilla ja poika sai vihdoin kalan käteensä! (Ei huolta, kala pääsi onnellisena ja yhtä kokemusta rikkaampana takaisin kamujensa luo heti kuvien jälkeen!)


Näitä ilmoja kun olisi useamminkin!!



maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kesää kaikkialla

Espanjasta palattiin keskiviikkona ja melkein lennossa siirryttiin Saimaalle heti torstaina aamusta. Eikä siinä niin suurta eroa ollut, Mijaksella ja Ristiinalla. Toisessa oli 31 astetta, toisessa 13. Toisessa satoi kahden viikon aikana yhtenä päivänä, toisessa oli kahdessa viikossa yksi sateeton päivä. En nyt muista, kumpi oli kumpi...


Torstaina pärryyteltiin mökin kautta Luonteriin. Rantauduttiin Makutsaaren hiekkarannalle. Olikin mukava tapa ankkuroitua, kun keinutus oli ihan minimaalista! Poukama oli tosi suojaisa ja rauhallinen. Mies ryhtyi nuotionsytytyshommiin ja poika vuolemaan hyviä paistotikkuja, koska tarkoitus oli vihdoin päästä nauttimaan tikkupullasta! Olin ohjeen mukaisesti tehnyt kuiva-ainesekoituksen pussiin, johon ei tarvinnut kuin lisätä vesi ja avot herkkutaikina olisi valmis.
Teoriassa. Tai ehkä Strömsössä. Ei käytännössä. Eikä ainakaan Makutsaarella. Taikinasta tuli niin löysää, että se tarttui sormiin kuin liisteri. Joukossa oli tosin myös epämääräisiä kokkareita, joita ei saanut rikottua. Suurella vaivalla sain tikun ympärille epämääräisen räkäklöntiltä näyttävän sotkun, joka pysyi tikussa tasan niin kauan, että se ehti nuotion päälle. Onneksi niin, koska en usko että kukaan meistä olisi ollut valmis maistamaan sitä...


Seuraavana päivänä suunnattiin kohti Puumalaa. Siellä rantauduttiin torin laidalle ja lähdettiin pojan kanssa ostoksille. Niin oli idyllisen oloinen pieni paikka. Poikakin sanoi, että onpa kivan näköistä. Mutta kyllä voi ulkonäkö pettää! Mies jäi venevahdiksi, niin eikö siihen tullut heti paikallista nuorisoa huutelemaan hävyttömyyksiä! "Kato isi, täällä on tämmönen ihan pikkunen moottolivene!"

Iltapäivällä etsittiin mukavaa paikkaa ruokailuun ja pysähdyttiin Vartiosaareen. Oli hieno grillikota, jonne joku oli jättänyt hyvän kattilankin, joten saatiin perunatkin siinä samalla. Ruoan jälken alkoi tihuttaa sen verran, että vetäydyttiin veneeseen lueskelemaan. Mies selaili jostain syystä myytäviä veneitä...


Illalla tuuli alkoi nousta aikalailla ja suojainen yöpymispaikka oli enemmän kuin tarpeen. Päätettiin, ettei lähdetä enää vaihtamaan paikkaa. Oltiin kuitenkin mukavassa poukamassa, johon tuuli ei päässyt. Harmi vaan, että muut veneet pääsivät. Ensimmäistä kertaa jouduttiin jakamaan laituri. Eikä vain yhden, eikä edes kahden veneen kanssa. Vaan pieneen laituriin änkesi kokonaista neljä muuta venettä!

Aamu ei nostanut tunnelmaa. Sataa tihutti. Veneet möllöttivät ympärillä ahdistavan lähellä. Kaiken kukkuraksi Tempo otti ilmeisesti itseensä, kun mies ja poika alkoivat haaveilla suuremmasta veneestä, eikä suostunut lämmittämään liettä. Niinpä aamukahvi jäi haaveeksi. Ei siinä mitään, kyllä sitä ilman kahviakin pärjää. Ei tosin kovin hyvin. Eikä kovin positiivisella mielialalla.


Päädyttiin iltapäivällä Otrasaareen. Siihen satumaiseen pikkusaareen, jossa yövyttiin silloin vedenpaisumuksen viikonloppuna. Ja kyllä se olikin kaunis pieni paikka! Päätettiin samantien, että jäädään yöksi. Kahvivesi lämpeni ja elämä alkoi taas hymyillä. Ilmakin kirkastui illaksi ja meillä oli tavattoman idyllinen iltahetki veneen perässä istuskellessa.


Sunnuntaina käytiin mökillä siivoamassa vene ja sitten suunnattiin kotimatkalle. Ensi viikonloppuna sitten siistillä veneellä niille luvatuille helleaalloille keinumaan!