Päätettiin kuitenkin uhmata kohtaloa ja lähteä. Hiukan jännitti. Kolme autoa jouduttiin ohittamaan jo ennen Kouvolaa. Ja sitten jäätiin yhden rekan taakse jumiin ainakin kolmeksi minuutiksi. Kurvattiin satamaan hermot juuri ja juuri yhtenä kappaleena. Matkaan menee normaalisti 2 tuntia. Nyt meni lähes kohtuuttomat 2 tuntia 5 minuuttia!
Yön aikana toivuttiin rankasta ajomatkasta. Juhannusaaton aamu valkeni pilvisenä. Se ei ollut yllätys kellekään meistä. Mutta yllätys oli se, että oli kuitenkin lämmin. Poika kävi uimassa. Veneiltiin kaupalle. Lastasin ostoksia kassahihnalle. Jostain syystä kassatyttö näki tarpeelliseksi mainita, että kauppa on kyllä auki huomennakin. No, olihan se hyvä tietää, koska vähän epäilytti, että riittikö kolme kassillista ruokaa kahdeksi päiväksi.
Käytiin moikkaamassa puolisukulaisia Kallioniemessä. Harjoiteltiin sinne rantautuessa poijukiinnitystä. Ensimmäisessä yrityksessä oli liian lyhyt kiinnitysköysi. Pidin kiinni ja meinasin mennä yli laidan. Sain kuitenkin pidettyä itseni veneessä. Mies vaan oli jo keulassa ja hyppäsi maihin juuri kun minä jouduin kiskaisemaan kohti poijua. Yhtäkkiä oltiin tilanteessa jossa minä ja poika oltiin veneessä, mies laiturilla. Ilman köyttä. Vene lipui hiljalleen aina vain kauemmas laiturista. Paniikki alkoi nousta. Tätä tilannetta olin alusta asti pelännyt. Mies käski hypätä rattiin, painaa vähän kaasua ja ohjata rantaan. Pakkohan se oli. Ja vastoin kaikkia todennäköisyyslaskelmia, onnistuin!
Juuri kun oltiin kommelluksien jälkeen saatu vene kiinni, viereen ajoi hiukka isompi paatti. Ensin hurautti päin laituria. Sitten peruutti meidän venettä päin. Onneksi jälki jäi ainoastaan sen kylkeen! Saivat lopulta kiinni laituriin ja veneestä pisti esiin miehen pää, joka mumisi nolon näköisenä "Entschuldigung, sorry, sorry".
Juhannusaattoa vietettiin siskon ja lankomiehen kanssa. Syötiin hyvin. Poika kävi uimasssa. Nautittiin kummallisesta juhannussäästä. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Oltiin ehkä siirrytty johonkin rinnakkaistodellisuuteen. Edellisen viikonlopun märkyys ja viileys alkoi tuntua äärettömän kaukaiselta.
Illalla poika kävi uimassa. Sitten lähdettiin veneellä katsomaan kokkoa. Rantaan oli rakennettu tanssilavakin. Oltiin siirrytty rinnakkaistodellisuudesta suoraan "Terveisiä Suomen suvesta" postikorttiin. Kokko loimusi, liput liehuivat, hanuri soitti ja solisti lauloi kuinka Anttila ampaisi ylös vuoteestaan...
Juhannuspäivän aamuna poika kävi uimassa ja sitten lähdettiin omille teille. Ilma oli edelleen todella outo. Aurinko kuumotti. Piti ihan laittaa aurinkorasvaa. Ja hattu päähän. Ankkuroitiin (tai no kylkikiinnityksellä laitettiin laituriin) Korvensaareen. Muuten ihan kiva paikka, mutta levoton koska väylä meni ihan vierestä. Poika meni uimaan, mies meni grillille. Syötiin, miesväki ui ja minä nautin auringosta.
Jatkettiin matkaa. Oltiin jo etukäteen nähty, että reitille osuu tosi matala silta. Sepä oli paitsi matala, myös todella kapea. Tuntui kuin vesirännissä oltais menty. Ohjailtiin tönimällä seinistä. Aika hauskaa oikeastaan!
Matkan jännittävin vaihe oli kuitenkin vielä edessä. Juuri ennen määränpäähän pääsyä törmättiin nimittäin poliisiveneeseen. Tai ei nyt ihan kirjaimellisesti onneksi törmätty, mutta tuli vastaan ja mies pääsi puhaltamaan. Tarkistivat rekisteröintitodistuksen, sammuttimen ja liivit. Kysyin kauniisti lupaa ottaa kuvan.
Hurjien tapahtumien jälkeen oli vielä rantautumisprojekti. Nyt sitten oikeasti ankkuriin. Kaksi ensimmäistä kertaa meni pieleen. Ankkuri vaan raapi kalliota. Kolmannella kerralla pudotettiin niin pitkälle, kuin pystyttiin. Ja johan pysyi! Oli pieni haaste irroittaa se seuraavana aamuna. Oltiin siis saavuttu yöpymispaikaan. Jälleen kerran Jantisaarelle, josta on tullut ihan meidän lempipaikka!
Yllättäen poika pulahti uimaan. Minä pistin kahviveden kuumenemaan ja mies lähti nuotiopaikalle. Aivan ylettömän ihana kesäilta aiheutti erikoisen ongelman. Nukkumaanmenoa piti venyttää, että ilma viileni mukavaan nukkumalämpöön.
Sunnuntaina pysähdyttiin vielä Savisalon hiekkarannalle, että poika pääsi uimaan. Alkuiltapäivästä siistittiin Tempo ja pakkailtiin auto. Edessä on melkein kolmen viikon tauko veneilyyn, kun lähdetään Espanjan lämpöön. Sitä onkin odotettu: "äiti, ihanaa kun kohta ollaan Espanjassa. Sitten pääsee sentään tarpeeks uimaan!"
Jos aika alkaa uima-altaan reunalla käydä pitkäksi, ehkä tänne eksyy joku españa-päivityskin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti