maanantai 6. kesäkuuta 2016

Suuri seikkailuretki osa 1

Lähdön aamu koitti. Pyörähdettiin pojan kanssa koululla hakemassa todistus ja jätski. Mies pyörähti Biltemassa hakemassa lepuuttajan klipsit ja pesuvadin. Kohdattiin kotona ja verrattiin saaliita. Todistus todettiin loistavaksi, jätski "tyttöjen laaduksi" (jouti pakkaseen), klipsit muovisiksi ja pesuvati asiaan sopivaksi. Sitten lähdettiin matkaan.

Autossa oli hyvin tilaa, mikä sai pienen paniikin vallassa epäilemään, että jotain elintärkeää oli unohtunut. Oli sentään suunnitelmissa olla yön yli. Onnistuisiko se ilman täyttä autolastillista tavaraa??

Tempo odotteli venevalkamassa. Jostain syystä tavarat moninkertaistuivat matkalla autosta veneeseen. Kaikki saatiin kuitenkin lopulta mahtumaan kyytiin ja mekin sovittiin vielä sekaan. Ja Tempo oli myötämielinen ja pärähti heti käyntiin.

Pyörähdettiin mökillä kiinnittämässä pöytä jalkaan ja sitten suunnattiin kohti seikkailua. Helteet olivat yön aikana hävinneet kuin tuhka tuuleen. Tuuli kävi pohjoisesta ja oli sekä kylmä että melko navakka. Aina kun osuttiin isommalle ulapalle, saatiin erittäin autenttinen kokemus siitä miltä tuntuu vatkattavista kananmunista.

Mies joutui hoitamaan suurimman osan ajohommista. Minähän ajan kyllä oikein mielelläni, mutta oli sen verran reipas tuuli, että annoin nyt tällä kertaa miehen ajella. Jännä paikka oli, kun mentiin lossireitin poikki. Lossi tosin olla möllötti toisella rannalla, että ei se nyt ihan läheltä piti -tilanne ollut. Mutta silti! Tosin ehkä eniten sydämentykytystä saatiin, kun mentiin tämän sillan alta (mutta jäihän siihen ainakin 5 senttiä väliä!):


Pysähdyttiin Karihiekan luonnonsatamaan, joka oli aivan ihana paikka. Pitkä hiekkaranta, huikeat kalliot ja hyvät grillailumahdollisuudet. Poika ryhtyi kahlailemaan ja eipä aikaakaan, kun päätti mennä uimaan. No mikäs siinä, johan ne jäät oli lähteneet! Notskeiltiin myös makkarat. Oltais ehkä jääty yöksikin, mutta paikalle ilmestyi toinen vene. Haluttiin olla ensimmäinen yö ihan omassa rauhassa, joten lähdettiin etsimään toista satamaa.


Löytyi helposti. Jo tunnin ajelun ja neljän turhan yrityksen jälkeen viides oli vailla väkeä. Ensimmäinen yö vieraassa satamassa meni hienosti. Jos ei oteta lukuun sitä, että ei juuri saatu nukuttua. Yön aikana ymmärrettiin miksi kukaan muu ei ollut paikkaa valinnut. Se perkuleen pohjoistuuli puhalsi siihen suoraan. "Kyllä tuuli tyyntyy yöksi" ajateltiin, kun rantauduttiin. Ei tyyntynyt. Piti välillä pienen hengähdystauon ja jatkoi sitten ihan kuin kiusallaan vähän kovempana.


Itsetehdyt, hienot uudet pimennysverhot sopivat ikkunoihin aivan sentilleen. Niiden ainoa pieni miinus oli, että eivät pimentäneet yhtään. Ja tämä voi tulla yllätyksenä, mutta Suomen suviyö on melko valoisa! Yö meni siis enemmän ja vähemmän valvoessa. Paitsi pojalla, joka nukkui kuin tukki. Pääasiallisesti minun puolellani.

Pirteinä valmistauduttiin seuraavaan seikkailupäivään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti