Torstaina pärryyteltiin mökin kautta Luonteriin. Rantauduttiin Makutsaaren hiekkarannalle. Olikin mukava tapa ankkuroitua, kun keinutus oli ihan minimaalista! Poukama oli tosi suojaisa ja rauhallinen. Mies ryhtyi nuotionsytytyshommiin ja poika vuolemaan hyviä paistotikkuja, koska tarkoitus oli vihdoin päästä nauttimaan tikkupullasta! Olin ohjeen mukaisesti tehnyt kuiva-ainesekoituksen pussiin, johon ei tarvinnut kuin lisätä vesi ja avot herkkutaikina olisi valmis.
Teoriassa. Tai ehkä Strömsössä. Ei käytännössä. Eikä ainakaan Makutsaarella. Taikinasta tuli niin löysää, että se tarttui sormiin kuin liisteri. Joukossa oli tosin myös epämääräisiä kokkareita, joita ei saanut rikottua. Suurella vaivalla sain tikun ympärille epämääräisen räkäklöntiltä näyttävän sotkun, joka pysyi tikussa tasan niin kauan, että se ehti nuotion päälle. Onneksi niin, koska en usko että kukaan meistä olisi ollut valmis maistamaan sitä...
Seuraavana päivänä suunnattiin kohti Puumalaa. Siellä rantauduttiin torin laidalle ja lähdettiin pojan kanssa ostoksille. Niin oli idyllisen oloinen pieni paikka. Poikakin sanoi, että onpa kivan näköistä. Mutta kyllä voi ulkonäkö pettää! Mies jäi venevahdiksi, niin eikö siihen tullut heti paikallista nuorisoa huutelemaan hävyttömyyksiä! "Kato isi, täällä on tämmönen ihan pikkunen moottolivene!"
Iltapäivällä etsittiin mukavaa paikkaa ruokailuun ja pysähdyttiin Vartiosaareen. Oli hieno grillikota, jonne joku oli jättänyt hyvän kattilankin, joten saatiin perunatkin siinä samalla. Ruoan jälken alkoi tihuttaa sen verran, että vetäydyttiin veneeseen lueskelemaan. Mies selaili jostain syystä myytäviä veneitä...
Illalla tuuli alkoi nousta aikalailla ja suojainen yöpymispaikka oli enemmän kuin tarpeen. Päätettiin, ettei lähdetä enää vaihtamaan paikkaa. Oltiin kuitenkin mukavassa poukamassa, johon tuuli ei päässyt. Harmi vaan, että muut veneet pääsivät. Ensimmäistä kertaa jouduttiin jakamaan laituri. Eikä vain yhden, eikä edes kahden veneen kanssa. Vaan pieneen laituriin änkesi kokonaista neljä muuta venettä!
Aamu ei nostanut tunnelmaa. Sataa tihutti. Veneet möllöttivät ympärillä ahdistavan lähellä. Kaiken kukkuraksi Tempo otti ilmeisesti itseensä, kun mies ja poika alkoivat haaveilla suuremmasta veneestä, eikä suostunut lämmittämään liettä. Niinpä aamukahvi jäi haaveeksi. Ei siinä mitään, kyllä sitä ilman kahviakin pärjää. Ei tosin kovin hyvin. Eikä kovin positiivisella mielialalla.
Päädyttiin iltapäivällä Otrasaareen. Siihen satumaiseen pikkusaareen, jossa yövyttiin silloin vedenpaisumuksen viikonloppuna. Ja kyllä se olikin kaunis pieni paikka! Päätettiin samantien, että jäädään yöksi. Kahvivesi lämpeni ja elämä alkoi taas hymyillä. Ilmakin kirkastui illaksi ja meillä oli tavattoman idyllinen iltahetki veneen perässä istuskellessa.
Sunnuntaina käytiin mökillä siivoamassa vene ja sitten suunnattiin kotimatkalle. Ensi viikonloppuna sitten siistillä veneellä niille luvatuille helleaalloille keinumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti