Kesä kuivaa minkä kastaa... tai sitten ei.

Veneily olisi tietysti mukavinta sellaisessa reilun parinkymmenen asteen aurinkoisessa kesäkelissä. Mutta jos sitä jäisi odottelemaan, pääsisi veneelle noin kerran kesässä. Ja samaan viikonloppuun osuisi sitten kuitenkin se kesän ainoa sukujuhla. Siksi siis veneilemään lähdetään vähän kurjemmallakin säällä. Pakko tosin tunnustaa, että nyt kyllä vähän hirvitti lähteä, kun vettä ryöppysi taivaalta ja Saimaalle annettiin varoituksia kovasta tuulesta. Mutta kun vene on hankittu, niin ei kai me kotisohvalla kökötetä viikonloppua.

Päästiin satamaan ja satoi vettä. Olin nokkelana flikkana hankkinut sadeviitat tällaisia ilmoja varten. Olin myös nokkelana flikkana jättänyt ne veneeseen odottamaan näitä ilmoja. Että melko märkiä oltiin siinä vaiheessa, kun veneeseen päästiin.

Lähdettiin liikkeelle ja satoi vettä. Mutta koska tuuli ei ollut kovin kova, matkanteko oli ihan mukavaa. Ensimmäiset kymmenen minuuttia tosin mentiin melko sokkona, kun ikkunat oli aivan huurussa. Raotettiin vähän kuomun vetoketjuja ja kurkittiin sitten sieltä.

Rantauduttiin Jantinsaareen ja satoi vettä. En muista olenko maininnut asiasta, mutta olen melko herkästi matkapahoinvoiva. Siksi odotin lievällä kauhulla ensimmäisiä veneilykertoja, varsinkin aallokossa menoa, mutta veneessä on aina tuntunut ihan mukavalta. Jopa sinä hirveänä yönä, kun aallot hakkasivat veneen perään. Mutta nyt aallot keikuttivatkin sivusta. Ja koska oltiin kiinni ankkurilla, eikä laiturissa, vene pääsi heijaamaan oikein kunnolla. Ei ollut hyvä. Ei ollenkaan hyvä. Päässä tuntui. Vatsassa tuntui vielä enemmän. Viiden minuutin kuluttua ilmeisesti muutuin sen verran vihreäksi, että mies ehdotti paikan vaihtoa.

Siirryttiin Otrasaareen kiinni laituriin ja satoi vettä. Aivan hurjan kaunis pikkuinen saari, jolle on ehdottomasti annettava toinen mahdollisuus kuivemmalla kelillä! Nätti pieni hiekkarantakin, jonka uimaominaisuuden poika tietysti, säästä huolimatta, testasi.

Mies sytytti nuotion ja satoi vettä. Nuotio ei jostain kumman syystä oikein palanut roihuten, joten jätettiin makkaran paisto väliin ja siirryttiin veneeseen seuraamaan futismatsia. Onneksi kahviveden saa keitettyä sisätiloissa!

Mentiin nukkumaan ja satoi vettä. Mietin, että kuinka vedenpitävä kuomu loppujen lopuksi on. Mies nukahti, kuten aina, noin minuutin sisään. Jäätiin pojan kanssa hakemaan unta. Siinä kylki kyljessä hämärän hyssyssä pötkötellessä, veneen kevyesti keinutellessa, oli hyvä puhua tärkeitä asioita. "Äiti, arvaa mitä! Mä maistoin äsken korvavaikkua!"

Herättiin ja satoi vettä. Edellisenä päivänä kastuneet kengät olivat edelleen märät. Ne vaatteet, jotka vielä eilen olivat kuivia, olivat nyt nihkeän kosteita.

Oli siellä toinenkin perhe retkellä!

Syötiin aamupalaa ja satoi vettä. Päätettiin odotella pari tuntia ja katsella josko sää parantuisi. Ei parantunut, sade lähinnä yltyi. Raja se on meidänkin sitkeydellä. Päätettiin luovuttaa.

Lähdettiin veneellä kohti kotisatamaa ja satoi vettä. Taas mentiin alkumatka ikkunat huurussa. Nyt oli sen verran kapeampaa väylää, että minä istuin ikkunan luona ja kuivasin hektisesti. Päästiin kanavat kunnialla ja loppumatkasta melkein jo nähtiinkin jotain.

Päästiin laituriin ja satoi vettä. Nyt sain polleana laittaa sadeviitan päälleni. Koska vaatteet olivat jo valmiiksi suhteellisen kosteita, hyöty oli hieman nimellinen.

Saatiin auto pakattua, käännyttiin nelostielle ja sade loppui.