Vihdoin vesillä

Niin ne vihdoin tehtiin, venekaupat. Mies hoiti lankomiehen kanssa. Naiset ja lapsi laitettiin ruokaostoksille. Kohdattiin satamassa. Lankomies oli nakitettu peruuttamaan traileri veteen. Mies oli veneessä valmiina kipparoimaan. Naisväki pientareella antamassa hyviä ja selkeitä ohjeita rauhalliseen äänensävyyn. Niistä huolimatta homma sujui mallikkaasti. Vene trailereineen päätyi oikeasta kohtaa veteen. Auto ei seurannut perässä, vaan jäi pääosin kuivalle maalle. Koettiin hetkellinen onnistumisen huuma. Tajuttiin sitten, että venellä saattaisi päästä pidemmälle, jos sen irroittaa trailerista. Paha vaan, että kiinnityskoukku oli noin kaksi metriä rannasta järveen... Sisko sitten reippaana likkana heitti kengät jalasta, kääri lahkeet ja kahlasi veteen. Vene irti koukusta. Mies ehti juuri huutaa, että odota kunnes on testattu, että moottori toimii, kun sisko pukkasi veneen menemään.... No, toimi se.

Mies ohjasi veneen takaisin satamaan. Mutisi jotain yksin rantautumisesta. Ei ymmärtänyt, että annettiin vaan tilaisuus harjoitella rauhassa. Lastattiin vene. Tuli mieleen tarina siitä viimeisestä oljenkorresta, joka katkaisi kamelin selän. Kaksi autollista tavaraa ja viisi ihmistä. Kaikki olivat ilmeisesti ymmärtäneet jättää oljenkorret kotiin, koska pysyi kuin ihmeen kaupalla pinnalla. Lähdettiin matkaan. Päästiin parisataa metriä ja moottori sammui. Ehdin jo miettiä, että mies ei liioitellut kun sanoi, että vene syö paljon bensaa. Ei ollutkaan bensa loppu, vanhaa vain. Käynnistyi uudelleen ja tällä kertaa päästiin mökille asti.

Asetuttiin taloksi. Tai sisko ja lankomies asettuivat taloksi, me asetuttiin veneeksi. Veneestä löytyi kiitettävä määrä erilaisia jemmapaikkoja, joihin epäilemättä katoaa kaikki tarpeellinen. Sekä kiitettävä määrä näkyvää säilytystilaa, johon epäilemättä pesiytyy kaikki tarpeeton. Nukkumatila oli juuri sopiva meille kolmelle. Mies nukkui vasemman puolen kolmanneksella, poika valtasi jäljelle jääneestä reilun kaksi kolmannesta ja minulle jäi ihan koko loppuosa. Jotenkin siinä maatessa aloin kunnolla ymmärtää miksi puhutaan murto-osista.

Näihin maisemiin oli hyvä nukahtaa murto-osissa nukkujankin.