Luontoilta

Sitä kuvittelee, että ihan jo koulut asiallisin numeroin läpikäyneenä, luonnontieto olisi melko hyvin hallussa. Että kun lapsi tulee luo ja kysyy "äiti, mikä toi kasvi/ lintu/ eläin on?", vastaus tulis kuin apteekin hyllyltä. Nyt vaan on käynyt ilmi, että apteekin hyllyt on aika tyhjät. Löytyy pari perusrasvaa, jokunen särkylääke ja paketti laastaria...

Kaikenlaista tunnistettavaa nimittäin mökillä/ veneillessä löytyy! Yhtenä iltana ryhdyttiin bongaamaan lintuja. Varsin polleana tunnistettiin joutsen, kuikka ja käki. Yksi vedessä uiva lintupariskunta tunnistettiin 100% varmuudella vesilinnuiksi. Sen tarkempaan ei pystytty, joten  käännyttiin aina yhtä luotettavan googlen puoleen. Selattiin nettiä monta pitkää minuuttia. Oltiin lopulta tunnistavinamme isokoskeloiksi, vaikka rouvan kampaus oli vähän toinen. Mutta saattoihan se olla kampaajalta tulossa... Sitten oli vielä yksi pieni ilmalintu (virallista lintubongaustermistöä käyttääkseni), joka oli ehkä kiuru tai vielä varmemmin ei...  Lintukirja matkaan seuraavalle reissulle!

Mielenkiintoisin tuttavuus lienee majava, joka ilmeisesti asustaa vastarannalla. Miehet on saaneet ihan näköhavainnonkin, me muut todistettu vaan hurjaa hännällä läiskyttelyä. Toivottavasti vielä onnistuttais näkemäänkin! Ei niin ihana oli sen sijaan ensin hiireksi luultu, sittemmin googlen avulla metsämyyräksi päätelty vipeltäjä joka on ilmeisesti majoittunut lautakasan alle. Yllätti naisten rauhaisan ikkunanpesuhetken ulkona, ilmestymällä terrasin alta poikanen suussa.

Penkillä seistiin jo valmiiksi ikkunanpesua varten. EI kiivetty karkuun!

Poika yritti päästä harjoittelemaan kalalajien tunnistusta virvelöimällä ahkerasti. Haaveili kalastavansa itselleen lemmikkikalan, mutta ei ikävä kyllä onnistunut onkimaan kuin parinkymmenen denierin sukan... Hyvä niin, yritin lohduttaa,  on paljon vaivattomampi lemmikki!