lauantai 7. heinäkuuta 2018

Navigare necesse est

Ti 3.7. Rosala-Borstö

No niin, jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin tämän miehistön kehittämiskohteita on paikallaan pysymisen taito. Joten kun tiistai aamu koitti, kaikilla jo menojalka vipatti. Niinpä nostettiin kuitenkin ankkuri (noin kuvainnollisesti tosin, koska ei olla sitä vielä kertaakaan kokeiltu) ja lähdettiin matkaan. Sää oli harmaa, mutta ei kuitenkaan satanut. Tuuli oli edelleen varsin reipasta, mutta pysytteli takaviistossa, joten meno ei ollut kaikkein vinointa. Matka meni muuten sujuvasti, mutta juuri kun määränpää alkoi häämöttää, tuli sade niskaan. Varsin vetisissä tunnelmissa päästiin siis perille.

Borstö

Borstössä oli tilaa ruhtinaallisesti, joka oli outoa, koska se oli ensimmäinen oikeasti tuulelta suojaisa satama. Ehkä sitten palvelujen puute piti väen poissa. Täytetiin ensin vatsat ja kun sade taukosi, lähdettiin kiertämään saaren luontopolku. Hienosti ylläpidetty polku ja upeat maisemat! Harmi, että sade alkoi uudestaan kun tultiin takaisin, jäi muu saaren tutkiminen väliin. Loppuilta kuluikin lähinnä veneessä lepäillen ja sateen ropinaa kuunnellen. Sen verran pistettiin vielä nenää ulos, että käytiin grillikatoksessa grillaamassa makkarat. Ei tosin paikan tulisijalla, vaan omalla Weberillä, joka miehen oli pakko hankkia, koska kaikilla muillakin on.



Ke 4.7. Borstö-Hellsö (Kökär)

Aamun lähtö oli mallia kamat kasaan ja menoks. Olin nimittäin katsonut sääennusteesta, että aamupäivästä tuuli on rauhallista, mutta nousee iltapäivällä reiluun kymmeneen. Olikin lähes pläkä, kun lähdettiin ja koska kapteeni oli huonovointinen, otin ruorin vastuulleni. Yhdessä Winstonin kanssa pisteltiin menemään ja mies sai levätä. (Winston on meidän autopilotti. Nimi avautunee niille, jotka ovat Dan Brownin Alku-kirjan lukeneet)
Ensin mentiin siis hetki melko lailla tuulettomassa, sitten kun tuuli alkoi vähän nousta, tulikin ympärille kunnon sumu. Siinä sitten mennä posotettiin eteenpäin plotteriin luottaen. Onneksi oli alla se juhannuksen sumukokemus, niin homma meni jo rutiinilla. Sumun jälkeen olisi jo voinut yrittää luovia eteenpäin, mutta koska miehen olo oli edelleen huono, gasti sai jatkaa kipparointia. Loppumatkasta se sitten nousi, tuuli ja aallot. Siinä joutui jo gasti nostamaan kädet ylös ja luovuttamaan ruorin osaavampiin käsiin.

Matkan ensimmäinen (ja ainoa??) tyyni hetki

Hellsö oli nimestään huolimatta aivan ihana paikka. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja palvelivat heti suomeksi, kun kuulivat meidän sitä puhuvan. Syötiin sataman ravintolassa huikeiden näköalojen kera. Pieni miinus tosin ravintolalle, kun eivät myyneet viiniä laseittain. Olisin voinut lasillisen ottaa ja juhlistaa hetkellistä arvonnousua veneen päälliköksi.
Illalla käytiin saunassa, joka oli yhtä kaunis kuin ympäröivä maisema. Miesväki kävi meressä. Minulle puoliksi ulkona ollut suihku oli tarpeeksi extremeä.




To 5.7. Hellsö-Sottunga

Lähdettiin taas heti aamusta matkaan. Tällä kertaa ei todellakaan ollut pläkä. Ja kappas rakas ystäväni vastatuuli teki näyttävän paluun areenalle. En ollut ehtinyt ikävöidä. Matka oli neljä ja puoli tuntia silkkaa helvettiä 😅. Kylmä pohjoistuuli, 9-10m/s. Mutta positiivisena puolena todettakoon, että en enää jäädy näillä pätkillä. Pystyn toimimaan jo köysien kanssa varsin hyvin. Erityisesti skuutin löystäminen veneen suoristamiseksi on hallussa!

Sottungassa oli satama täynnä

Sottunga oli ehkä satamana epäviihtyisin, mutta palvelut kyllä toimivat. Tosin täällä ei suomea osattu, joten piti hoitaa kaikki asiointi på svenska. Eipä siinä mitään, sujui ongelmitta. Saattaa tosin olla, että pariin kertaan vaihdoin lennossa vahingossa espanjaan. Mutta mitäpä pienistä. Ravintolassa oli hyvä ruoka (JA lasillinen viiniä onnistui!), vessat oli siistit ja polkupyörän sai lainata ilman korvausta. Poljettiin kaupalle ja nähtiin reissun kyy nro2. Tällä kertaa tosin erittäin littana ja eloton, auton yliajama versio. Joka silti, erittäin selkeästä hengettömyydestään huolimatta, aiheutti puistatuksen.

Pe 6.7. Sottunga-Kastelholma

Normilähtö. Klo 8.00 oli köydet irti ja keula kohti Kastelholmaa. Matka oli hyvin pitkälti toisinto edelliseltä päivältä. Joskin pari kohtaa piti mennä moottorilla, koska väylä oli kapea ja luovimaan ei mahtunut. En ollut yhtään pahoillaan asiasta.

Toiset ui, toiset istuu villasukat jalassa

Kastelholma vaikuttaa mukavalta paikalta, saunat on siistit ja tietysti linna tuossa vieressä tekee tästä ihan omanlaisensa ympäristön. Harmillista on se, että lähin kauppa on 7km päässä ja meillä olisi tarve täydentää ruokavarastoja. Mässykaappikin alkaa olla huolestuttavan tyhjä. Katsotaan, jos huomenna lähdettäisi seikkailuretkelle bussilla. Meinataan siis olla täällä kaksi yötä ja sitten lähteä Maarianhaminaan. Ei kun ihan oikeasti tällä kertaa. Uskokaa vaan. Varattiin pesutupakin aamulle ja maksettiin se jo. Eli pakko pysyä täällä.

Vihdoin saatiin Ahvenanmaan lippu ylös


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti