Kylmästä lämpimään... ja tuulettomaan

La 7.7. Kastelholma

Aamulla heti pyykkivuoren kanssa koneelle ja kone pyörimään. Sataman emäntä tuli vielä neuvomaan oikeat säädöt. Täällä ei sitten suomella pärjää ollenkaan, mutta yllättävän hyvin itseltä ruotsi taipuu. Tai mistäs sitä varmaksi voi sanoa miten se oikeasti sujuu, mutta ymmärretyksi ollaan tultu ja asiat saatu hoidettua. Tosin myönnän, että aina välillä vastaan vaan jaa jaa, kun en ihan ole varma mistä puhutaan. 😆

Päätettiin kuitenkin jättää kaupassakäynti välistä ja lähteä pyörillä tutkimaan lähipaikkoja. Mässykaapin täydennys hoidettiin Taffelin tehtaanmyymälässä. Oli kuulkaa ällöttävä haju siellä tehdasalueella. Tulee kuulemma mausteista, joita sipseihin käytetään. Ei tehnyt siinä vaiheessa mieli yhtään sipsiä, vaikka sitä kiitettävästi kasseihin tulikin hamstrattua.

Pyöräiltiin golfkentälle 

Kastelholman linna oli tietysti käytävä ja vieressä sijaitseva vankilamuseo. Linna oli ihan kivasti restauroitu. Ja välillä oltiin niin korkealla, että ihan pahaa teki. Vankilamuseo oli mielenkiintoinen. Ja ulkoilmamuseon vanhat rakennukset todella hienoja.

Kastelholma

Golffarille tämä paikka olisi ihan unelma (ensi kerralla kuulemma meillekin bägit mukaan), koska vastarannalla on kahden todella kauniin kentän klubi. Käytiin siellä herkullisella lounaalla ja illalla viihdytettiin itseämme seurailemalla pelaajien etenemistä.

Ulkoilmamuseon juhannussalko

Su 8.7. Kastelholma-Maarianhamina

Tuuli puhalsi todella kovaa lähes läpi yön ja edelleen aamulla. Koska kaksi yötä on maksimi minkä paikallaan jaksaa ja meillä oli tähtäimessä Maarianhamina, niin ei kun tuuleen ja tuiverrukseen vain. Maarianhaminaan päästäkseen oli mentävä Lemströmin kanavan kääntösillasta. Silta aukeaa aina tasatunnein ja on auki kymmenen minuuttia. Siinä olikin sitten ehkä stressaavin meno koko reissussa. Kilpaa kellon kanssa nieltiin maileja. Alussa yritettiin purjeilla, mutta kun kello juoksi, niin siirryttiin moottorointiin. Vielä kymmenen minuuttia ennen aukeamista olin varma ettei ehditä. Ja hilkulle meni, mutta ehdittiin.

Siellä se sulkeutuu

Maarianhaminassa olikin sitten seuraava stressi, kun siinä kovassa tuulesa piti saada tankattua ja tyhjennettyä septi. Piti valita kahden huoltoaseman välillä ja murphyn lain mukaisesti, otettiin se johon tuuli otti kovempaa. Siinä sitä sitten taisteltiin tuulta vastaan ja yritettiin pitää vene hakkaamasta laituriin. Satamaan ajokin tuntui sen jälkeen helpolta.

Itäsatama oli valtaisa. Hirveästi väkeä ja meno ihan erilaista kuin muissa satamissa. Täällä ei paljon naapurin kanssa jutustella. Eikä toisia tervehditä. Fiilis on muutenkin kuin ulkomailla. Paitsi että jätskikiskasta ostettiin jätskit ihan suomeksi. Pizzapaikassa tarjoilija ei suostunut edes yrittämään ruotsia, vaan vaihtoi suoraan englantiin. Ja satamaravintolassa sama juttu. Ilmeisesti siis en puhu sujuvaa maarianhaminaa. 🤨

Kaunis kaupunki Maarianhamina kyllä on. Ihania vanhoja taloja, hyvässä kunnossa. Ja kaikkialla tosi siistiä. Nurmikot leikattu, pensaat siistitty, kukkia istutettu. Ja aivan hillittömän hieno minigolfkenttä heti sataman vieressä.

Ma 9.7. Maarianhamina-Hellsö

Tuuli oli yön aikana ihmeellistä kyllä vihdoin rauhoittunut. Siitä innostuneena (ikään kuin me jotain syytä tarvittaisi) lähdettiin heti aamusta matkaan. Oltiin eilen saatu tarpeeksi ahtaista väylistä ja päätettiin lähteä ulkokautta Kökariin. Hyvät tuulet saatiin matkalle. Alku näytti vähän turhankin rauhalliselta, mutta sitten tuuli nousi ja loppu tultiin jo ihan hyvää vauhtia 6m/s vastaiseen. Niin se on kuulkaa minutkin marinoitu niissä 10m/s tuulissa, että tämän päiväinen meni ihan mukavasti! Hellsössä saatiin vielä sauna varattua, joten päivä oli erittäin onnistunut.

Vain me ja meri

Ti 10.7. Hellsö-Verkan

Kunnianhimoinen ajatus oli lähteä suoraan Naantaliin. 1m/s tuuli hieman muutti suunnitelmaa. Saaristo oli kyllä aamulla tyynessä säässä todella kaunis ja maaginen. Mutta ei siellä purjein menty eteenpäin. Rauhallisella tahdilla mentiin ruotsinlaivojen seassa ja nautittiin ensimmäisestä t-paita-kelistä vesillä. Ihan hassua, että vielä toissa päivänä oltiin täydessä purjehduställingissä pitkä kerrasto alla. Ainoa häiriö oli kukkakärpäset, joita oli aivan tolkuttomasti.

Verkan valikoitui kohteeksi ihan vaan koska oli niin sopivasti matkan varrella. Mutta ihan asiallinen paikka oli. Erittäin siistit saunatilat ja mahdollisuus aamiaiseen.
Ilta oli todella lämmin. Tyyni keli ja lämpö on toisaalta ihanaa, toisaalta aiheuttaa sen, että sinilevää alkaa ilmestyä. Ja se on tylsää, koska uiminen on pojalle ihan supertärkeä juttu.

Losseja ja yhteysaluksia liikkuu näillä vesillä paljon

Ke 11.7. Verkan-Naantali

Aamulla ei ensimmäiseksesi lähdettykään matkaan, vaan käytiin aamupalalla. Lähes oli hotellitasoinen tarjonta. Mukava aloittaa aamu välillä valmiissa pöydässä.
Aamupalan jälkeen se olikin sitten taas vauhdikas lähtö. Tyyntä edelleen. Yritettiin välillä purjeilla, mutta eipä tuuli juuri eteenpäin vienyt. Loppumatka mentiin sitten suosiolla koneella. Ja mikä tylsääkin tylsempi matka se oli! Tuntui ettei se lopu ikinä. Ja koko ajan pohdittiin, että sama reitti pitää mennä toiseen suuntaan, kun pois lähdetään. Ainoa jännitysmomentti oli, kun mentiin Särkän sillan ali ja piti jännittää kolahtaako.

Osuuko...

Naantali on kaunis kesäkaupunki, mutta satama kärsi vähän Maarianhamina-syndroomaa. Ei niin kovin miellyttävä ilmapiiri. Tosin henkilökuntaa pitää kehua. Meidät otti follow me-veneen poika todella ystävällisesti vastaan ja auttoi kiinni. Ja illalla syötiin ehdottomasti matkan tähän mennessä paras ruoka!
Muumimaailma olisi ollut ihan vieressä, mutta kun katsoin pääsymaksuja, niin totesin, että onneksi meillä ei ole enää kohderyhmää matkassa!

Tuuliennusteet edelleen melko rauhallisia, joten reittisuunnitelmaa muokattiin sen verran, että huomenna suunnataan vähän enemmän taas ulkomerelle päin.