maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kaikki loma loppuu aikanaan

Ma 16.7. Kasnäs-Hanko

Helle jatkui aamusta. Oli erittäin mukavaa lähteä vesille, vaikkei tuulta juuri ollut. Purjeita yritettiin pariin kertaan, mutta kun ei niillä eteenpäin mennyt, niin jatkettiin moottorilla. Ilmavirta oli ihana iholla ja ohi kulkevia veneitä mukava moikkailla. Saatiin vielä uusi maa, meidän kanssapurjehtijoiden kansallisuuslistaan, kun vastaan tuli Espanjan lipun alla kulkeva purkkari. Tähän mennessä on siis kohdattu ruotsalaisia, saksalaisia (paljon!), virolaisia, hollantilaisia, ranskalaisia ja vanha walesiläispariskunta. Kansainvälisessä seurassa siis seilattu.

Hankoon, Helsinkiä pakoon soudan Hankoon...

Hangon uimarannalla oli ihanaa kyllä levätön vesi. Ja täällä se sitten tapahtui! Allekirjoittanut meni uimaan!! Eihän se vaatinut kuin +30° ilman ja +20° veden. Ja koska ollaan suomalaisia (ja koska Hangon naistensauna vaan on niin upea) oli helteestä huolimatta pakko vielä käydä illalla saunassa.

Ti 17.7. Hanko-Sommaröstrand

Herättiin leivinuunissa. Heti aamulla mittari näytti +29° ja ilma seisoi. Ei tarvinnut kauaa miettiä. Köydet irti ja menoksi.

Näin käy, kun ei aina jaksa ihan kaikkea varmistaa pois pöydiltä purjehduksen ajaksi

Satamassa ei tuullut, mutta merelläpä tuuli. Reippaasti. Vastaan. Oikein kiva noin raikkaamman ilman puolesta. Ei niin kiva meikäläisen hermojen puolesta. Kävi ilmi, että pitkä pläkäjakso oli tehokkaasti pyyhkinyt muistista sen ”oikean" purjehdusmeiningin. Ensimmäinen tunti meni melko epämukavasti, mutta sitten tuuli rauhoittui ihan hivenen ja totuin taas vinoon matkantekoon. Loppumatka olisi mennyt ihan mukavasti, jollei meiltä olisi unohtunut myös se hauskuus, jonka vellova meri aiheutti. Matkapahoinvointi. Alkumatkastahan meillä oli pojan kanssa laastarit, jotka toimi erinomaisesti. Sitten ei ollut aallokkoa, joten ei tullut edes mieleen että sellaista tarvittaisi. Onneksi pillerikin vaikutti melko nopeasti ja mahan hölskyntä rauhottui.

Matkapahoinvointi sucks

Juuri kun satama jo häämötti, vaati tuuli tämän reissun toisen uhrin. Hattu nro2 lähti iloisesti tuulen matkaan. En voinut kuin haikeasti katsoa perään. Ensimmäisen hatun tuuli nappasi jo toisena päivänä Hankoon mentäessä. Se kova puuskainen tuuli yllätti, kun olin laskemassa purjetta. Onneksi mukana on kolme hattua. Nyt on tosin loppumatka parempi olla tarkkana, koska tällä säällä hattu on pakollinen.

Synttäri-illallinen oli herkullinen!

Ke 18.7. Sommaröstrand-Bärosund

Matka oli monessa mielessä tylsän puoleinen. Reitti oli pääosin yksi pitkän pitkä suora. Ja mentiin koko matka koneella. Tuuli suoraan vastaan 10 m/s. Mutta oli todella outo olo, kun kovasta tuulesta huolimatta päällä oli bikinit ja oli lämmin.

Suojaa auringolta keinolla millä hyvänsä

Bärosund ei muuten ollut mitenkään erikoinen satama, itseasiassa täällä oli kaikkein tympein palvelu tähän mennessä. Mutta sen hauskuus oli, että se oli aivan kapean väylän varrella. Oli paljon seurailtavaa, kun veneitä meni hiljaisella vauhdilla paljon ohi. Vähän erikoisempiakin osa:



To 19.7. Bärösund-Lähteelä-Suomenlinna

Edessä oli taas Porkkalan selän ylitys. Edellinen myrskykelin meno oli vielä varsin hyvin muistissa, joten en mitenkään innolla odottanut matkaa. Ei tarvinne sanoa, että tuuli oli edelleen vastainen. Se oli kuitenkin varsin maltillinen ja oltiin jo reilusti yli puolen välin ja olin kirjaimellisesti juuri toteamassa miehelle, että ei tämä aina niin paha olekaan. Kun badaboom. Tuuli nousi 3 m/s mukavuudesta 7m/s ikävyyteen. Siinä sitä sitten taas keikuttiin puolelta toiselle. Ottaa muuten mukavasti pohkeisiin, kun pari kolme tuntia seisoo ylämäkeen. Miehen mielestä olisi kannattanut istua laidalle, mutta eihän se käy. Silloin ei ole kiinni skuutin köydessä. Katsokaas skuuttiköysi on elämänlanka. Siitä kun löysää, niin taadidaa isopurje aukeaa sivulle, veto hellittää ja vene suoristuu. Vie se myös vauhdin, joten kapteeni ei jaa innostustani. 😝

Ei yhtään olla vinossa

Yli kuitenkin päästiin, kaikki veneessä ja tolpillaan. Pysähdyttiin Lähteelään syömään ja uimaan. Ja otin pienen lepotauon ennen matkan jatkumista. Jääkaappi alkoi saada tarpeekseen helteestä, koska ei oikein jaksanut pitää itseään kylmänä. Laitettiin tarkkailun alle.

Sitten taas tuulta päin. Nyt kuitenkin tuuli oli ystävällinen ja rauhoittui hieman, joten matkanteko oli aivan mukavaa. Se on kuulkaa hienoinen ero. 5m/s on aivan jees, 7m/s ei enää yhtään. Matka kyllä tuntui aivan loputtomalta. Helsinki häämötti horisontissa jo reilun tunnin matkan jälkeen, mutta perille Suokkiin päästiin vasta viiden tunnin päästä. Onneksi sieltä löytyi vielä paikka ja päästiin lepäämään.


Pe 20.7. Suomenlinna-Onas

Perjantaiaamuna satoi vettä. Uskomatonta kyllä, vasta toista kerta tällä reissulla. Ja olipa taas ihmeellinen olo, kun lähdettiin purjehtimaan sadetakissa ja shortseissa. Tosin sadetakista oli pakko luopua, kun hiosti ihan liikaa. Jääkaappi ei vieläkään oikein vakuuttanut toimivuudellaan, joten päätettiin mennä yhdeksi yöksi vielä Onakseen ja palata päivää suunniteltua aiemmin kotiin.

Kuva ei kerro, mutta oli todella hikinen olo!

Matkalla nähtiin surullisen paljon valtavia sinilevälauttoja. Mutta myös mukavampaa, sillä hylje tuli moikkaamaan.

Sinelevälauttoja riitti

La 21.7. Onas-Vuosaari

Aamulla pötköttelin sängyssä ja pohdin että nyt kun on jo kohta kolme viikkoa veneessä eloa takana, niin huomaa että veneen heilumisesta on tullut normaali tila. Kun ollaan satamassa kiinnittyneenä ja ohi ajavan veneen aallot keinuttaa, sitä tuskin edes huomaa. Saattaa tuntua todella oudolle olla taas kiinteällä maalla.

Kotimatka alkoi pilvisessä säässä, mutta aurinko ilmestyi aika nopeasti taas paahtamaan normaalilla (tai Suomen oloissa melko epänormaalilla) voimallaan. Kannella oli mukava istuskella. Ja koska kyseessä oli reissun vihoviimeinen matka, piti tietysti nostaa purjeet. Tuuli henkäili huimalla 1m/s voimalla, joten hyötysuhde oli melko olematon. Mutta kenellä sitä olisi kiire lomaa lopettaa.

Ulkoilutettiin taas vähän genaakkeria

Siinä hitaasti eteenpäin kelluessa oli hyvää aikaa kerrata mennyttä reissua. Ihana matka. Paljon uusia upeita kokemuksia. Hyvää ruokaa. Uimista. Aurinkoa. Yhdessäoloa. Lomaa!✌

Ens kesänä uusiks!
P.s. Kotioloista
Ei tunnu oudolta olla kuivalla maalla, sillä iloisesti keinuttaa edelleen! 😄

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti