Hiki laiskan purjehtiessa...

Auringonlasku Jurmossa

To 12.7. Naantali-Korpoström

Ei tuulta. Ei purjeita. Kapteenin hermo koetuksella. Joka etapilla on kokeiltava jossain kohti nostaa purjeet. Joskus niillä päästään vähän matkaa, joskus ei. Tänään saatiin loppuun pieni tuulinen hetki ja päästiin ihan purjehtien etenemään.

 Pressan kesäpaikan ohi mentiin Naantalista lähtiessä. Tais isäntäväki vaan olla Helsingissä itä-länsiottelussa

Korpoström oli ihan asiallinen satama, mutta ei millään tavalla sykähdyttänyt. Yksi poikkeava piirre siellä kyllä oli. Kun tähän asti ¾ venekunnista on ollut eläkeikäistä, täällä suurin osa oli meidän ikäluokkaa ja lapsia oli paljon. Se on muuten sanottava, että jokainen satama on poikkeuksetta hiljentynyt kymmenen jälkeen. Vaikka monessa paikassa on ravintolat ihan rannassa, silti kaikki meno rauhoittuu ennen yhtätoista.

Ei sinilevää täälläkään, jee! Ja nyt oli jo kunnon uintimatka poijulle.

Pe 13.7. Korpoström-Jurmo

Lähdettiin liikkeelle jo seitsemältä ja syötiin aamupala vasta matkalla. Jurmo ollut niin täynnä viime päivinä, että haluttiin olla ajoissa perillä. Aavistuksen alkaa ärsyttää se, että satamaan on kiirehdittävä hirveää vauhtia jotta mahtuu. Tosin on myös todettava, että on melko huojentavaa istua mukavasti kiinnitettynä laituriin, kun seurailee myöhemmin tulevien veneiden yhä epätoivoisemmaksi muuttuvaa paikan etsimistä.

Tänään tuuli vaisusti, mutta myötäisesti, joten nyt vihdoin kokeiltiin menoa genaakkerilla. Hienosti se pullisteli ja välillä antoi vauhtiakin, mutta ei sen käyttö meillä vielä ollenkaan ole hallussa. Ja jestas se sekasotku mihin alussa purje jokaisella käännöksellä saatiin. Se sentään opitiin paremmin ja viimeiset kerrat purje tuli jo ihan oikein päin toiselle puolelle.

Näyttää niin hienolta, mutta ei saada vauhtia

Jurmo oli lumoava. Ei ainoastaan kuin toinen maa vaan toinen maailma. Kaikkialla matalaa kanervikkoa ja laakakatajaa. Rannat nyrkin kokoista kiveä, joka oli kuin aaltojen muokkaama pitkälle ylös rannalle. Saarella asuu wikipedian mukaan 11 ihmistä. Vaatii omanlaisensa mielenlaadun, että täällä kestää yli talven. Nostan hattua!

Täällä on myös suloinen pieni satamapuoti, josta saatiin tarpeelliset täydennykset ruokavarantoihin ja ostettiin ensimmäiset uudet perunat ja tuoretta savukalaa. Yksi asia jota olen matkan aikana kaivannut, on torikojut joista saisi perunoita ja porkkanoita. Ja herneitä! Ei herneen hernettä syöty tällä matkalla.

Jurmon kappelin kirkkolaiva

La 14.7. Jurmo-Örö

Tänään päästiin purjehtimaan!! Yli puolet matkasta tultiin hyvää yli 5 solmun vauhtia purjeet ylhäällä. Loppumatkasta vauhti vähän hidastui, koska myötäiseen hyvän vauhdin saaminen kevyillä tuulilla on edelleen meille haasteellisempaa. Mutta purjeilla tultiin ihan lopun kapeikkoa lukuun ottamatta koko pätkä.

Sään puolesta ei kyllä ollut valittamista. Bikinit päällä, aurinkorasvaa lisäillen mentiin. Hiukan on muuttunut kansivarustus näiden parin viikon aikana. Ensimmäisellä viikolla tärkeimmät varusteet oli pipo ja hanskat, nyt aurinkorasva ja hellehattu. Tosin, jos nämä säät jatkuu, niin voi olla että alkaa varjoton kansi ahdistaa. Joskin olen jo satamissa rakennellut vaikka miten hienoja aurinkosuojaviritelmiä. Viltti, pyykkipoikia ja naruja roikkumassa siellä täällä. Ihanteellinen arsenaali. Mies ei ole varauksettoman ihastunut viritelmiin.

Miehistö vallan laiskistuu tässä säässä

Örö on vanha armeijan saari ja todella suosittu satama. Saavuttiin hiukan ennen neljää ja saatiin toiseksi viimeinen paikka. Vastaanotto oli todella ystävällinen. Paikka oli vähän erikoinen, joten kiinnittyminen oli hiukan haasteellista. Mutta sataman puolelta oli kaksi nuorta auttamassa ja neuvomassa. Muutenkin toiminta käsittämättömän joustavaa. Ravintolan oli ilmoitettu menevän kiinni klo 20, mutta kun asiakkaita riitti, pitivät keittiön auki ekstra tunnin.

Oltiin kiinni toisiin veneisiin ja kauas rantaan

Örö oli ensimmäinen satama, jossa oli selkeästi sinilevää. Mutta kahvilassa neuvoivat menemään rannalle saaren toiselle puolen. Ja sieltä löydettiinkin aivan uskomaton hiekkaranta. Puhdas levästä ja kaikkialla hienoakin hienompaa valkoista hiekkaa pitkälle merelle. Miesväki ui ja allekirjoittanutkin kahlasi polvia myöten veteen.

Su 15.7. Örö-Kasnäs

Nyt lähdettiin matkaan jo valmiiksi sillä mielellä, että tänään ei paljon purjeita nosteta. Matka oli lyhyt ja tuuli vähäistä. Tosin tietysti ne taas hetkeksi nostettiin ja puolisen tuntia jopa purjehdittiinkin. Loppumatka meni sitten näissä tunnelmissa:

Kasnäs oli taas ihan omanlaisensa paikka. Vilkas yhteysalusliikenne, mökkikylä ja kylpylä sataman vieressä. Kylpylä meidät itse asiassa tänne houkuttelikin. Kun sinilevää alkaa olla niin paljon, niin varmistettiin uintimahdollisuus. Kohdetta suunnitellessa ei osattu arvata, että myös helteeltä pakoon pääsy oli ihanaa! Aurinko ja lämpö on ihan supermahtavaa, mutta kyllä ollaan tyytyväisiä, että ollaan vesillä ja täällä ilma vaihtuu!