Kuudelta nostettiin juhlallisin menoin lippu salkoon ja muutamassa purjeveneessä juhlaliput mastoon. Näyttivät niin hienoilta, että mekin ruvettiin pohtimaan sellaisten hankkimista.
Illalla piti tehdä hieman nukkumajärjestelyjä, koska aallot hakkasivat sellaisella metelillä, että takakajuutassa ei voinut ajatellakaan nukkumista. Mies testasi sohvan (kuulemma ihan hyvä oli nukkua) ja me oltiin pojan kanssa keulakajuutassa. On muuten kummallista, että vaikka Aresin keulassa on enemmän tilaa kuin oli Tempossa, ja meitä oli siellä vain kaksi, minä nukuin vielä pienemmässä tilassa kuin viime kesänä. Peitto vietynä. Pojan polvi kylkiluissa. Ja käsi naamalla. Laitoin varauksen sohvapaikalle.
Lauantai-aamuna heräsin outoon ääneen. Tai oikeammin äänettömyyteen. Tuuli oli vihdoin vaihtanut suuntaa. Halleluja! Ei aaltojen loisketta. Ei tuulen ujellusta. Vain lintujen laulua. Ja hiljaisuutta.
Toista päivää ei enää jaksettu olla paikoillaan. Yksikin oli ollut meidän poppoolle jo hieno saavutus. Lähdettiin siis päiväpurjehdukselle katsomaan maisemia. Tuuli oli todella leppoisaa, joten suunnattiin reippaasti avomerelle päin. Kapteenin mielestä olisi pitänyt päästä kovempaa, mutta miehistö viihtyi.
Purjehdittiin Pellingin eteläkärjen ohi ja vastaan tuli todella karu pieni saari, jossa oli mökki. Ihmeteltiin, että kyllä pitää olla erikoinen henkilö, että sellaisessa paikassa viihtyy. Selvisi, että niin todella olikin. Saari oli nimittäin Klovaharun. Tove Janssonin entinen kesäpaikka. Täytyy sanoa, että ymmärrän sen nähtyäni vähän paremmin Muumien maailmankuvaa!
Kun tultiin takaisin, oli tuttavaperhekin tullut Onakseen ja päästiin vaihtamaan kuulumisia. Lapset lähti souturetkelle. Homma näytti ja varsinkin kuulosti, melkoisen hurjalta. Että jos siellä Sipoon rannikolla kauhistelitte meteliä, niin olen pahoillani! Kukaan ei kuitenkaan pudonnut veneestä, ainakaan kokonaan, joten hienostihan se meni!
Lauantai-iltana oli aivan ihanaa käydä nukkumaan. Sade ropisi kevyesti, mutta muuten oli autuaan hiljaista. Pakkauduttiin kaikki takakajuuttaan. Uni tuli nopeasti tällä kertaa kaikille. Kunnes. Kello tuli neljä. Tuuli kääntyi. Yllätys, yllätys, länteen. Aallot aloittivat konsertin ja minä en saanut enää nukuttua. Ärsytti. Odottelin, että miesväki heräisi meteliin. Eivät heränneet. Vetelivät sikeitä tyytyväisenä. Ärsytti enemmän. Valvoin tunnin. Kukaan muu ei edelleenkään herännyt. Ärsytti niin, että nukahdin.
Aamulla kävi sitten selväksi, että tuuli ei ollut ainoastaan kääntynyt vaan myös noussut varsin reippaaksi. Kaikki venekunnat totesivat, että lähtö oli parempi tehdä mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Ennusteet kun lupasivat tuulen voiman vain kasvavan. Niinpä sitten mekin lähdettiin kohti kotisatamaa. Ei nostettu purjeita, mistä mies oli nyreissään, mutta minä tarvitsen vielä näitä kovemman tuulen totutteluja ihan moottorilla.
Satamassa piti vielä hoitaa loppusiivoukset. Ja tiskata tiskit. Veneessä on itse asiassa todella hyvät tiskausolosuhteet. Lämmin, juokseva vesi ja hyvä allas. Tiskaamisen voisi siis kuvitella olevan ihan mukavaa. Ei ole. Mutta valitettavan pakollista. Koska astioita on rajallinen määrä. Toisaalta siksi myös tiskiä on aina varsin rajallinen määrä. Ajattelin tosin hieman laajentaa astiastoa. Tai lähinnä juomapuolen varustetasoa. Meillä kun on tällä hetkellä tasan yksi värikoodattu muki per nenä. Ja siitä sitten juodaan kaikki juomat. Myös juhannuksen juhlakuohuva.
Perjantaina sitten veneen keula kohti kesälomaa! Kotkaan olisi tarkoitus. Katsotaan mihin päädytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti