Juhannus vol1

Juhannus. Suomen suvi. Keskikesä kauneimmillaan. Eli mittari näyttää +11 ja kohta taas sataa. Mutta ei pidä antaa sään masentaa, kun on kuitenkin vapaata. Ja onhan tämä ensimmäinen juhannus täällä ”kesämökissä".

Ruokaa otettiin mukaan niin paljon kuin jääkappi vetää. On muuten iso jääkaappi. Ruoka loppunee heinäkuun puolella. Vaatetta löytyy suunnilleen saman verran. Pakkasin melko lailla kaiken mitä kaapista löytyy. Paitsi tietysti hellevaatteet. Koska Suomi ja juhannus.

Eilen illalla tultiin Onakseen. Reissu sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että ukkospilviä ja sadealueita pyöri siellä täällä. Määränpää oli jo näkyvissä, kun vasta jouduttiin sadekuuroon. Ikävä kyllä mukana tuli myös varsin puuskainen ja reipas tuuli, joten hetken aikaa oli aika vinoa menoa. Toinen laita viisti vettä ja minä roikuin toisella puolella siihen malliin, että olympiapurjehtijatkin olis kadehtineet. Onneksi homma kesti vain viisi (pitkää) minuuttia.

Satamaan päästiin ja poijuun osuttiin. Tämä Vantaan veneilijöiden laituri on kuulemma todella suojaisa. Vain länsituuli ottaa tähän. Ette ikinä arvaa mistä päin on tuullut koko täällä olon ajan. Ja ihan vain tiedoksi, aallot eivät todellakaan liplata. Ne moukaroi, hakkaa ja murjoo. Sanonta luonnonrauha alkoi yön aikana tuntua hieman ironiselta.

Aamupäivällä käytiin tutkimassa saarta. Rämmittiin litimärkien heinikoiden ja tiheiden kuusikoiden läpi. Ja päästiin kuin päästiinkin toisen puolen kauniille rantakallioille. Ainoa mikä jäi puuttumaan täydellisestä rantakokemuksesta, oli 20 lisäastetta ja aurinko. Silti, kalliot on aina ihania!

Huomatkaa asianmukainen juhannusvaatetus; pipo, takki ja hanskat.

Paluumatkalla löytyi jopa pieni hiekkaranta. Mutta koska sitä helleaaltoa ei edelleenkään näkynyt eikä kuulunut, ei jääty uimaan. Poika aikoo tosin kohta talviturkin heittää, koska sauna odottaa. Minä taidan vielä turkkini pitää päällä. Ei Suomen kesässä ilmankaan pärjää!

Ai niin, vene on muuten saanut kutsumanimen! Virallista nimeä ei viitsitty lähteä muuttamaan. Huono karma ja sen sellaista. Mutta turhan pitkä nimi "Our Serenity" on arkikäyttöön. Joten nimettiin pojan kanssa uusiksi. Nimi löytyi samasta opuksesta kuin Tempokin. Virallisia kastajaisia odotellessa, saanen esitellä: Ares!