keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

No niin, se edellinen otsikko meni ihan nappiin. Purjehtiminen todella on sekä ihanaa että kamalaa.

Etukajuutan murmelit siellä haistelee tuulia.

Kamaluus on tietysti se  vinossa meno. Ei vaan oma tasapainoaisti totu siihen, ei. Myönnetään, huojentuneena, että kyllä se joka kerran tuntuu hieman siedettävämmältä, mutta kyllä silti vatsanpohjasta ottaa aina, kun syvälle kallistuu. Vaikka järki sanookin, että fysiikan lait on ympärimenoa vastaan, niin tässä asiassa pelkokerroin vaimentaa järjen äänen. Lisäksi kauhistuttaa ajatus, että joku kiepsahtaa laidan yli. Varsinkin, kun todennäköisyys että se olisi allekirjoittanut on aika iso. Mutta uskon ja toivon, että on tottumiskysymys ja kesän lopulla en enää edes huomaa, että mennään vinossa. Toivottavasti. Ehkä.

Ensimmäinen ilta veneellä päättyi näin kauniiseen iltaruskoon.

Ihanaa on sitten melkeinpä kaikki muu. Sisätilat on ihan käsittämättömän ruhtinaalliset. Tilaa on reilusti ihan kaikille ja vielä kavereille kaupan päälle. Vessa on tietysti nimensä veroisesti varsinainen mukavuuslaitos. On kuulkaa ihanaa, että tällainen ei niin seurapiirirakkoinenkin voi huoletta nauttia kupin kahvia, pohtimatta milloin pääsee johonkin rantapuskaan kyykkimään.
Ja aasinsiltana kahvista ja sen keitosta pääsee hehkuttamaan sitten juoksevaa vettä! Eikä vain juokseva vaan sekä kylmää ETTÄ kuumaa. Suoraan hanasta. Käsipesufanaatikko on taivaissa!

Mies nauttii matkasta

Ja siis se purjehtiminen, on sekin tiedättekö varsin ihanaa. Jätetään ne pahimmat kyykkäykset laskuista, niin kaikki muu meno on todella mukavaa. Siinä saavuttaa sellaisen kirjaimellisen flow-tilan, jossa liutaan eteenpäin ja nautitaan matkasta. Mikä on sinänsä varsin loistava asia. Koska matkasta onkin syytä nauttia, se nimittäin kestää. Sunnuntaina purjehdittiin kolme tuntia eteenpäin ja jossain ihan loppuvaiheessa Vuosaaren tornitalo vihdoin katosi näkyvistä.

Itse purjehtiminen on jotenkin ajautunut siihen, että mies käskee ja minä toteutan. Parhaan ymmärrykseni mukaan. Eli ihan hatusta vetämällä välillä. Mutta aika usein osuu oikeaan. Mitä nyt välillä kiristän kun pitäisi löysätä, mutta noin suurin piirtein homma on hanskassa. Tai siis on siellä vielä köysiä, joiden toiminnosta ei ole mitään hajua, mutta ei niitä ole mihinkään tarvinnut, niin ei kai ne ole kovin tärkeitä. 😁

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti