Mistä näitä myrskyjä oikein tulee

Perjantaina lastattiin toiveikkaasti koko viikonlopun ruoat kyytiin, täytettiin vesisäiliö ja vaihdettiin kaasupullo uuteen. Tähtäin asetettiin Pirttisaareen ja lähdettiin matkaan.

Tulipa taas todistettua, että ei voi yksin tuijottaa tuulimittaria, kun määritellään mukavaa purjehduskeliä. Tuuli puhalsi nimittäin ihan kiitettävästi 7-8 m/s, mutta kun se tuli takaa, niin meno oli oikein mukavaa. Ei vaan oltu yksin liikenteessä. Ihan oli perjantairuuhkan meininkiä merilläkin. Pikaisella laskutoimituksella laskin 35 venettä siinä lähialueella. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikilla oli sama suunta. Siksi mieleen alkoi hiipiä epäilys Pirttisaareen mahtumisesta. Kun vielä Onaksen oman seuran laituri, joka tavallisesti on lähes tyhjä, oli melko täynnä, päätettiin ettei lähdetä kokeilemaan onnea, vaan jäädään sinne. Ihan hyvä valinta. Mukavaa laituriseuraa ja tuulikin ystävällisesti illasta kääntyi etelään, joten saatiin erittäin rauhallinen yö.

Auringonlaskun aikaan

Aamulla luettiin myrskyennusteita ja pohditiin päivän ohjelmaa. Päätettiin lähteä päiväpurjehdukselle ja seurata tilanteen kehittymistä. Purjehdittiin Kalvön ympäri ja päästiin ihan ”mukavaan" vastaiseen, jossa sain taas treenailla vinouden sietokykyä. Tällä kertaa oli jo selvää parannusta edelliskertaan. Olin koko matkan ajan täysin toimintakykyinen! Tai no täysin ja täysin, mutta pystyin jo irrottamaan hetkellisesti otteen reunasta ja hoitamaan etupurjeen puolenvaihdon. Loppumatkasta jopa ohjasin hetken melko vinossa!

Mikäs tässä on ohjaillessa... 

On muuten kummallista, miten purjeveneistä puhuttaessa, aina varoitetaan puomista. Voin paljastaa, että purjeveneessä on noin 38 muutakin paikkaa joihin voi itsensä teloa. En siis ollenkaan väheksy puomia kolhujen aiheuttajana, kyllä siihen(kin) on tullut pää lyötyä kymmenkunta kertaa. Mutta myös ovet, laatikot, pöydän kulmat, kaapit, oven karmit ja avoinna olevat ikkunat ovat tehokkaita mustelmien lähteitä. Ja tällä reissulla onnistuin skuuttiköyttä lukosta avatessani lyömään peukalon voimalla lukkoon. Varsin riskialtis harrastus siis… se vaan on kumma, että kaikki kolhut tuntuu kasautuvan minulle.

Kun ennusteet sitkeästi kovaa tuulta ja ukkosmyrskyä ennustivat, niin suojaisa satama oli löydettävä. Ei kun uudestaan kohteeksi Pirttisaari. Päästiin porteille asti, niin jo oli jonoa poijuihin. U-käännös ja kohti Onasta. Matkalla mies katseli tuuliennusteita ja totesi, että ottavat suoraan Onaksen laituriin. Ei auttanut muu, oli käännettävä keula kohti kotisatamaa. Kotimatkallakin saatiin pieni kuuro niskan, mutta kunnon myrskyhän sitten onneksi iski vasta illalla.

Tuleeko niskaan vai eikö

Harmillisen lyhyeksi jäi matka, mutta minkäpä luonnonvoimille voi. Vähiin käy reissut, kun syksy ja arjen kiireet pukkaa päälle, mutta toivotaan että löytyy vielä muutama viikonloppu, jolloin matkaan päästään. Ainakin yhdeksi yöksi yritetään pari kertaa vielä lähteä.