Vaikkei tänne tekstiä olekaan blogistin saamattomuuden vuoksi ilmestynyt, niin veneilty on kyllä vielä näin syksylläkin. Sellaisia viikonloppureissuja, mitä nyt syksyllä tehdään. Purjehdittu perjantaina johonkin lähisatamaan ja vietetty siellä iltaa. Varmistettu vielä viimeisillä päivänvalon kajastuksilla ettei ole kellään tarvetta vessakäyntiin, rämmitty sitten tuntia myöhemmin pilkkopimeällä taskulampun turvin etsimään reittiä vessaan, astuttu jossain kohtaa hutiin ja litimärkään sammalmättääseen, päästy vessaan, jossa poika hetken oltuaan on todennut, ettei tarvinnutkaan tulla. Käytetty kaapillinen pyyhkeitä kuivaamaan veneeseen tiivistynyttä kosteutta. Katseltu kaukana mantereen valosaasteesta upeaa tähtitaivasta, ihmetelty meduusoja ja hylkeitä. Kaikkinensa nautittu syksystä.
 |
| Bockhamissa ei ruuhkaa ollut! |
 |
| Uusi kuu Pirttisaaren kallioilta ihailtuna |
Ollaan myös treenattu peruuttaen parkkeerausta. Ensimmäisellä kerralla olin äärimmäisen luottavainen, että homma menee putkeen, koska teoriassa kaikki kuulosti mahtavan yksinkertaiselta. Ja tavallaan se olikin. Paitsi ettei ollut. Tehtiin nimittäin se virhe, ettei otettu rullalla takana olevaa ankoraliinaa käyttöön, koska ei uskottu sen riittävän. Sen sijaan otettiin varaliina, jota sitten suunnittelin päästäväni erittäin hallitusti vyyhdeltä tulemaan. Hieno suunnitelma. Surkea toteutus. Ankoraliinalla on kestävyyden lisäksi yksi huomattava ominaisuus; se menee solmuun. Helposti. Ja tiukasti. Lopputuloksena oltiin kyllä perä edellä laiturissa. Ja kyllähän se ihan napakasti oli edestä poijussa. Mutta ihan hyvä, että oltiin oman seuran saaressa, ilman seuraa, sen verran upean lahjarusetin sain siihen liinaan tehtyä.
Sen jälkeen siirryttiinkin käyttämään sitä rullalla olevaa liinaa ja nyt sujuu jo hienosti!
 |
| Ei sentään testattu rusetin kestävyyttä yön yli. |
Kauden viimeinen veneessä yöpyminen oli viime viikonloppuna. Kokeiltiin jotain ihan muuta kuin luonnonsatamaa ja mentiin Suomenlinnaan. Olipa todella mukava kokemus! Poika tietysti oli innoissaan, koska pääsi pokettamaan. Meille aikuisille oli mukavaa, joskin tyyristä vaihtelua hoitaa ruokailut ravintolassa. Ja olihan iltakävely pimeän tultua todella tunnelmallista. Varsin rauhallinenkin satama oli yöpyä, vaikka väkeä oli paljon.
 |
| Täyttä oli, mutta rauhallista. |
 |
| Paikalla enää me ja pokemonit |
Ja jotain kummallista tapahtui sillä kauden vihoviimeisellä purjehduksella. Tultiin ihan vastatuuleen, joten jouduttiin luovimaan ja tuuli oli melko reipas, lähemmäs kymmentä metriä sekunnissa. Joten vinossa tultiin. Ja siis vinossa tarkoittaa oikeasti vinossa, 30 astetta paukkui jatkuvasti. No nyt sitten luulisi, että meikäläinen olisi roikkunut reelingissä hysteerisenä. Ja niinhän sitä roikuinkin. Ensimmäiseen käännökseen. Sitten tapahtui joku naks pään sisällä ja yhtäkkiä tuli luottamus siihen, että vene ei oikeasti kippaa, kaikki pysyy kyydissä ja homma on ihan ok. Tähän fiilikseen on mahtavaa lopettaa kausi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti