Tyyntä ja myrskyä

Tuuli puhalsi perjantai-iltapäivällä noin 10 m/s, mutta aurinko paistoi, joten tottahan sitä piti matkaan lähteä. Tuuli tuli itse asiassa sivumyötäisenä ja kun oli pelkkä keulapurje auki, ei pahemmin edes painanut vinoon. Tuuli siis. Mutta, mutta. Ne aallot. Keikutikeikutti ihan reippaasti. En tykännyt. Oli sovittu, että jos on paha keli, jäädään Norrkullalandetiin, jos ei, mennään Pirttisaareen. Lähestyttiin kohtaa jossa piti päättää. Mies oli sitä mieltä, että mentäis nyt kuitenkin Pirttisaareen. Että katopa nyt, tuolla Gråskärin kohdalla aallokko jo helpottaa. Sai ylipuhuttua. Ja kyllähän se helpottikin. Sitten kun vihdoin sinne asti päästiin. Tiedättekö nimittäin kuinka kauan purjeveneellä kestää saavuttaa se edessä siintävä kohde!? Voin kertoa. Ka-u-an!!

Perjantai-iltana ei ollut laiturissa ahdasta

Mutta päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena, ilman suuria traumoja, perille Pirttisaareen. Ja pakko myöntää, että kannatti kyllä tulla. Todella ihana saari. Käveltiin illalla vielä Lerviksuddenin kärkeen, jossa oli mahtavat kalliot. Ja matkalla oli vanhoja bunkkereita, joihin pääsi sisään. Ne jotka halusivat. Kurkistin yhteen ja totesin, että nähty. Miesväki meni perälle asti. Oli niin syvä, että taskulampun valo ei enää ovelle näkynyt, kun siellä menivät.

Lauantaina käveltiin saaren toiselle puolelle höyrylaivalaiturille. Ihanan näköinen kyläyhteisö löytyi siltä puolelta saarta. Ja todella ystävällisiä ihmisiä, jotka ohjastivat eteenpäin, kun oma usko tien jatkumisesta meinasi loppua. ”Tie" kun oli osassa kohtaa pelkkää nurmikenttää ja olipa matkalla yksi suljettu porttikin. Mutta isolle laiturille päästiin. Osuttiin kauppalaivan kanssa samaan aikaan, mutta valitettavasti ei otettu rahaa mukaan lenkille. Oli sen verran kivan näköinen paatti, että päätettiin tulla viikon päästä uudestaan. Silloin onkin laivan viimeinen viikonloppu liikenteessä tänä kesänä.

Kauppalaiva Christina

Vietettiin koko lauantaipäivä paikoillaan, välillä saarta tutkien välillä veneessä oleskellen. Sunnuntaille luvattiin tosi kovia tuulia, joten meinattiin heti aamukahvien jälkeen lähteä kotiinpäin. Ainoa vaan, että kaasu loppui lauantai-iltana ja aamukahvit jäi juomatta!

Keli oli jo aamulla tuulinen. Mutta onneksi lähdettiin kuitenkin ajoissa, iltapäivällä tuuli nousi jo myrskylukemiin. Ja kotimatka sujui ihan hyvin. Ainoa haveri matkalla sattui kynnysmatolle, joka ei kestänyt tuulen voimaa, vaan karkasi merille. Eli jos tulee vastaan meressä kelluva, ”Pidä saaristo siistinä" (😁) matto, niin pahoittelut!

   ***

Keskiviikkona käytiin iltapurjehduksella ja olin jo siellä viikonlopun keikutuksessa ehtinyt miettiä, että varmaan se vinossa meno tuntuu ihan lastenleikiltä siihen aallokkoon verrattuna. Ei tuntunut. Tiettyyn kulmaan asti se vinossa meno on ihan ok, mutta sitten kun mennään sen kulman yli, niin ai että se vaan tuntuu kamalalta. Olen kehittänyt erittäin aikuismaisen keinon kestää tilannetta: roikun toisella reunalla ja vältän visusti katsomasta sille laidalle, joka laahaa merta. Tekisi mieli myös nipistää silmät kiinni ja tunkea sormet korviin. Tekisinkin niin, mutta sitten ei pysyisi siinä roikkumassa.

Rahtilaiva aiheutti vähän jännitystä, kun piti päästä pois sen edestä.

Tänään taas viikonlopuksi matkaan. Tällä hetkellä tuuli näyttäisi puhaltavan sivumyötäistä eli ei ihan niin vinoon pitäisi painaa, mutta meidän tuurilla se ottaa jonkun yllärikäännöksen ja tuleekin vastaan koko matkan. Koskas meillä sää olis suosinut. Ukkosmyrskyäkin luvassa lauantaiyölle, että normimeininkiä.