torstai 3. elokuuta 2017

Long time no sea

Auringonlasku Äggskärissä

Sitä olisi voinut erehtyä luulemaan, että blogisti on joko pudonnut veneestä, lyönyt purjehdushanskat tiskiin tai jäänyt Espanjan aurinkoon. Mutta ei, kyllä täällä ollaan. Kesäloman aiheuttama lorvikatarri vain iski ja kirjoittaminen tuntui kovin suurelta ponnistelulta.

Veneessä on pysytty, vaikka aikamoisessa myräkässä tässä viikko sitten mentiinkin. Ja hanskat on olleet ahkerasti kädessä, ei ehkä vähiten sen takia, että käsiä tuppaa tämän kesän säissä paleltamaan. Siksi sinne Espanjaan olisi toki voinut jäädäkin. Harmi, että pojan passi vanheni kuun lopussa ja oli pakko tulla kotiin.

Kala nappasi Bockhamissa pelkkä leipä syöttinä

Pari kahden yön viikonloppureissua on tehty. Ensimmäisellä päästiin kokemaan miten sää voi vaihdella päivän aikana, kun lauantaina aamupäivällä kelluttiin Emäsalon itäpuolella nollatuulessa  ja nautittiin auringosta hiki valuen. Kun päästiin Emäsalon sillan kohdalle ja käännyttiin länsipuolelle alkoi kaatosade. Ukkonen jyrisi ikävän oloisesti mantereella, muttei onneksi noussut merelle. Alusvaatteita myöten märkänä sitten ohjailtiin, kun ei kunnon sadevaateita ehditty vaihtaa. Ja saatiin todistettua sekin, että ”kesä kuivaa minkä kastaa" ei tänä vuonna päde! Vaatteet saatiin kuivaksi vasta kotona.

Purjehdus on nautinnollista!

Viime viikonloppuna saatiin sitten opetus siitä, että tuulen suunta voi myös vaihtua melkoisen yhtäkkiä. Purjehdittiin vastatuuleen itään päin ajatuksena mennä Lillfjärdin yöksi. Oltiin jo melkein perillä, kun tuuli nousi ja vaihtoi suuntaa. Yhtäkkiä se puhalsikin lounaasta yli 10m/s. Lillfjärdiin ei voitu jäädä, koska osui suoraan siihen laituriin. Ei auttanut kuin lähteä katsomaan Bockhamniin, josko sinne vielä mahtuisi. Tultiin ulos kapeasta salmesta, aallot iski päälle täydellä voimalla ja täytyy sanoa, että ihan sellaisessa myräkässä ei aiemmin olla oltu. Aallot heitti vettä kannelle urakalla ja tuuli ulvoi jo reilusti kaksinumeroisena. Matka oli noin 5 mailia, mutta tuntui pidemmältä kuin koko sen päivän aiemmat 30. Onneksi pojalla näyttää olevan merimiehen mieli. Pisti nenänsä kannelle, kun keinutus alkoi. Totesi vain tyynesti, että ”aha, vähän aaltoja" ja palasi takaisin sisälle.

Lauantaina tultiin vain hieman takaisin päin ja jäätiin Äggskäriin. Meille paikka oli uusi tuttavuus. Todella kaunis saari ja mukava satama. Paljon kertyi yöksi veneitä, mutta hyvin sinne mahtuikin. Tuulikin pysytteli lännen suunnalla, joten satama oli hyvin suojassa.



Kylmästä kesästä huolimatta sinilevää on paljon

Huomenna ollaan taas lähdössä. Sää ei, yllätys yllätys, suosi. Mutta jos nyt pahimmilta sateilta vältyttäisiin. Navakkaa tuulta taas lupailevat, mikä ei tietenkään oikein ole allekirjoittaneen makuun. Olen nyt lukenut noin sata artikkelia siitä, että kölivene ei kaadu. Tai siis tietyn kallistuspisteen jälkeen suoristaa itsensä. Mutta ihan vielä en ole vakuuttunut. Joten aloitetaan luultavasti matka reivausneuvotteluilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti