Vierivä kivi ei sammaloidu

Koko pitkän veneily-uramme ajan ollaan pohdittu samaa dilemmaa. Saimaalla veneily on ollut aivan ihanaa (no ehkä se vedenpaisumusviikonloppu oli ei-ihan-niin-mahtava), mutta matkat kotoa Ristiinaan on aina olleet rasite. Nyt vielä enemmän, kun illat pimenee aikaisemmin ja veneelle ehtii töiden takia perjantaina kovin myöhään.

Kaikenlaisia ratkaisuja on yritetty keksiä. Kotisataman vaihtoa eri paikkoihin. Hämeenlinnaan, Lahteen, Heinolaan. Hämeenlinnassa käytiin katsomassa satamaakin, mutta ei sytyttänyt.

Sitten mies iski pöytään varsinaisen jokerin. Jos siirretäänkin vene ihan oman kaupungin venepaikalle. Hieno ajatus, mietin. Mitä noita Vantaan vesistöjä nyt onkaan. Kuusijärvi? Keravanjoki?

Kävi ilmi, että Vantaan venepaikat onkin Vuosaaressa. Siis MERELLÄ!! Juu, kiitos ei! Ei missään tapauksessa! Ehdottomasti ei! Ehei! Ei, ei, ei!

Ok, no mietitään, sanoi mies. Sunnuntaina siirretään vene Vuosaareen.

Näissä maisemissa veneillään siis tulevana viikonloppuna viimeistä kertaa. Ainakin tänä vuonna. Voipi olla, että ensi kesänä viedään vene kuitenkin joksikin aikaa takaisin. Mutta, mutta... uutta on siis (taas!) edessä!