Viikonloppu meni vähän sellaisissa "tässä se kesä nyt sitten oli" -fiiliksissä. Vaikka nyt veneilyä voikin jatkaa paljon pidemmälle syksyyn, kun veneelle ehtii useammin.
Viimeinen yö vietettiin tutusti Jantinsaaressa. Jonnekin Saimaalle jäi aarre odottamaan! |
Mutta päästiin me vielä vähän Saimaallakin ajelemaan. Luonteriin piti vielä mennä, jotta poika pääsi uimaan. Ja pitihän se käydä katsastamassa vesistöä vielä lähes lintuperspektiivistä. Kiivettiin 184m korkean Neitvuoren huipulle. Muutamaan kertaan kyllä alkoi usko loppua, kun kipuamisesta huolimatta maisema ei mihinkään auennut. Mutta sitkeys palkittiin lopulta huikeilla näkymillä! (Ja jumalattomalla lentomuurahaisparvella!)
Tosin muurahaisparvi ei ollut mitään verrattuna niihin pieniin iniseviin pirulaisiin, jotka molempina öinä saivat lähes hermoromahduksen partaalle. Mietin siinä pimeässä maatessani (yllättäen miehiä hyttyset eivät juuri häirinneet, vaan molemmat kuorsasivat tyytyväisinä), että hyttysiä voisi aivan hyvin käyttää kidutusvälineinä. Silmät ja kädet vaan sidottuina ja hyttynen pörräämään ympärille. Kyllä olis valtakunnansalaisuudet nopeasti paljastettu!! Tosin rajansa se kai on kiduttajien julmuudellakin...
Mukavampia eläimiä kohdattiin Neitvuoren juurella. Kaikkein mukavinta niissä oli se, että olivat kivasti aidan takana. Eivätkä seuranneet mukana, kun jatkettiin matkaa. Poika olisi tosin tietysti ollut valmis ottamaan yhden kaverikseen. Olisi kuulemma voinut syödä kaikki hyttyset.
Sunnuntaina sitten hilattiin vene ylös vedestä trailerin kyytiin. Ja nyt tunnustusta miesväelle! Me naiset saimme seisoskella rannalla ja ihailla, kun miehet sujuvasti vetäisivät veneen kyytiin! Myös homma toisinpäin eli veneen lasku takaisin veteen, meni yhtä näppärästi. Poikakin käväisi kahlaamassa vain huvin vuoksi, kun apua ei tarvittukaan.
Porslahden venesataman tilat ja toiminta vaikuttavat ainakin ensinäkemältä varsin siisteiltä ja toimivilta. Ja mikä parasta, matka kotiin kesti 15 minuuttia!
Vähän se kyllä näytti aavalta. Ja isolta. Meri siis. Mutta kai sinne uskaltaa lähteä... Mies on jo tutkinut karttoja ja on pullollaan reitti-ideoita. Ehkä mies saa minut mukaansa ja lähdetään vähän irti rannasta viikonloppuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti