 |
| Merenkulkija katselee kohti kaukaisuutta! Huomatkaa erittäin asianmukainen takki! (Pelastusliivi on kyllä päällä, se on vain takin alla!) |
Isoin ero on tietysti se merenkäynti. Eli jep, kyllä keikuttaa! Tuuli kun puhkuu ja puhisee, niin olo on vähän kuin Mikki Hiirellä siinä pienessä kaarnapurressaan. Ja jos ei niin olekaan tuulta ja maininkeja, niin vähintään muu liikenne aiheuttaa aallokkoa. Ja sitä muuta liikennettä tosiaan on. Ollaan selvästi tultu maalta kaupunkiin. Täällä törmää (tähän mennessä onneksi vain kuvainnollisesti) jos jonkinmoisiin aluksiin. Monet niistä varsin kunnioitusta herättäviä.
Epäloogiselta tuntuva asia on se, että merellä on kiviä. Paljon. Siellä täällä, ihan yhtäkkiä, karikkoa vasemmalla ja oikealla. Väylän ulkopuolella ajaessa saa tosiaan olla tarkkana. Sitä on joutunut allekirjoittanutkin kartanlukuhommiin!
Eikä kaikki merelläkään ole suurta ja aavaa. Onhan merelläkin pieniä kapeikkoja ja suojaisia rantareittejä. Ja oi ne ihant kallioiset saaret (niin no, kalliosaaret - kivet, kai siellä on joku yhteys...) ne on niin kauniita!
 |
| Tuolta sen väylän pitäisi mennä... |
Mutta kuulkaa, omituisuuksien omituisuus, se avaruus ja aukeus. Horisontti!! Sepä ei olekaan pelottavaa (siis juu, paitsi ne aallot, ne on hui-ääk-yök!) vaan ihanaa! Se tunne, että maailma on avoinna. Tästä sitä vois ottaa ja lähteä ihan minne vaan! Aika mahtavaa!
Hehkutin perheellekin. Sanoin pojalle, että aattele, tästä voitais ajella suoraan vaikka Ruotsiin. Katsoi hiukan säälien, niin kuin ymmärtämätöntä ainakin. "Äiti hei, ei meillä riittäis bensa varmaan edes puoleen väliin."
Tässä kun on loppukesä mennyt samoissa sademetsän omaisissa hellekeleissä kuin heinäkuu, niin ollaan tehty vain muutama lyhyt iltapäivälenkki. Ei varmaan sen pidempiä enää tänä vuonna tehdäkään, mutta kivoja on nekin. Porvooseen yritetään joku päivä päästä. Ja keskustan suuntaan pitää tietysti vielä mennä katselemaan. Olisihan se hienoa ajaa Suomenlinnaan omalla veneellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti