maanantai 25. heinäkuuta 2016

Huomenna alkaa helle

Pakkailin jo torstaina tavaroita valmiiksi, että päästäisi sitten sujuvasti perjantai-iltapäivällä matkaan. Huomenna alkaa helle, sanottiin televisiossa. Heitin kassiin vielä bikinit ja topin. Kyllä olisi ihanaa veneen keulassa nauttia lämmöstä ja auringosta.

Perjantaina herättiin pilviseen taivaaseen ja +17 asteeseen. Että ei sitten ihan hellettä. Mutta eipä satanut, että jotain sentään. Lisäsin kuitenkin kaikille hupparit matkaan.

Ajeltiin autolla kohti Ristiinaa. Huomenna alkaa helle, kerrottiin radiossa. Päätettiin veneillä Jantinsaareen yöpymään, koska siellä olisi mukava  lämpimässä aamussa juoda kahvit kalliolla.
Yöllä hätkähdin hereille ja olin aivan varma, että keittiöstä kuului ääniä. Siis siitä keittiöstä, joka oli satojen kilometrien päässä kotona. Kesti hetken, ennen kuin tajusin olevani veneessä. Arvatkaa sainko sitten enää unta, kun en päässyt tarkistamaan että mikä sitä ääntä siellä keittiössä piti!

Lauantaiaamu oli ehkä vielä pilvisempi kuin perjantai, joskin lämpöä saattoi olla aste enemmän. Päätettiin lähteä pojalle hiekkarantaa metsästämään ja Pistohiekalle päädyttiin. Poika oli toivonut pitkää, matalaa hiekkarantaa ja sai todella toivomansa. Helle eli ei, mutta vedessä poika viihtyi 40 minuuttia.


Pistohiekalta lähdettiin kohti Puumalaa. Paikka oli viime kerralla niin mukavan oloinen, että haluttiin sinne uudestaan. Nyt jätettiin vene vieraslaituriin, että mieskin pääsi mukaan katsomaan paikkoja. Eipä oltu ainoita. Tori kuhisi väkeä, huolimatta siitä, että torin laidalla joku esitti Junnu Vainion "Käyn Ahon laitaa", eikä tehnyt oikeutta kappaleelle eikä lauluäänelleen. Paljon oli seassa ulkomaalaisia turisteja. Oli aika eksoottinen kokemus olla Puumalan Salen kassajonossa, kun edellä olevat puhuivat ranskaa, takana jonottavat saksaa ja joku vielä huuteli jotain venäjäksi.

Ennen lähtöä käytiin tankkaamassa. Puumalassa on mukava tankata, kun se ei ole mikään itsepalvelupaikka, vaan siellä saa oikein vanhanajan tankkauspalvelun. Ja jos luulette, että on helppoa hommaa tuollainen bensistyö, niin eipä ole! Kun sellainen nuori poika oli meidät saanut palveltua, niin tuli siihen toinen, joka hädissään pyysi apua. "Voitko tulla auttamaan, kun tuolla on jotain ihmisiä, jotka puhuu kieliä!"

Mies osti bensikseltä myös Ilta-Sanomat. Huomenna alkaa helle, luki lehdessä. Ja trooppiset yöt tulee. Erityisesti Saimaan rannoille.

Pääsin minäkin taas hetkeksi veneen puikkoihin. Tällä kertaa halusin pitää huolta, että väylämerkit mentiin oikeilta puolilta. Kun kieli keskellä suuta kurvasin punaisen ja vihreän välistä, niin jotain oli edessä keskellä väylää! Joutsenperhe oli sitten päättänyt lähteä ylittämään väylää juuri sillä hetkellä. Kun en ihan noita jalankulkijoiden oikeuksia vesillä tiennyt, ajattelin ottaa varman päälle ja antaa tietä.


Yöpaikaksi valikoitui jälleen Otrasaari. Siellä vietettiin mukava ja rauhallinen ilta. Illalla taisi kaikki olla melko väsyneitä, kun uni tuli varsin nopeasti. Yö tuskin oli kovin trooppinen, kun sain taas tapella peitoksi muunnetusta makuupussista pojan kanssa. Jotenkin aina aamulla tilanne on se, että pojalla on kaksi makuupussia ja minulla pieni fleecepeitto.

Aamulla tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Oli kuuma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ja kyllä hereillä oltiin! Ilmeisesti auringon aiheuttamasta shokkireaktiosta johtuen päätin mennä aamu-uinnille. Tosin miesten mielestä 10 sekunnin pulahdusta ei voinut sanoa uinniksi! Höpö höpö! Eikö muka Usain Boltin pinkoma satanen ole juoksua, häh?

Aamu-uinnin jälkeen nautittiin hiljaisuudesta ja kauniista kesäaamusta. Kaikenlaisia kaloja ui veneen ympärillä. Pari reilun kokoista lahnaakin pyöri hetken lähellä. Mies onnistui nappaamaan pienen sintin haavilla ja poika sai vihdoin kalan käteensä! (Ei huolta, kala pääsi onnellisena ja yhtä kokemusta rikkaampana takaisin kamujensa luo heti kuvien jälkeen!)


Näitä ilmoja kun olisi useamminkin!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti