tiistai 16. heinäkuuta 2019

Matka jatkuu...

Tässä on nyt lähes kaksi viikkoa purjehdittu niin, että gasti on ollut aivan rättipoikkipuhki, kun on päästy satamaan. Ei ole paljon blogia jaksanut näpytellä... nyt vihdoin aikaa kirjoittamiseen, joten tässä osa yks kuluneesta reissusta:

On siis tuullut ihan kiitettävästi, keskituuli lienee jotain kuuden luokkaa. Ja se merkitsee sitä, että vaikka meikäläisestä onkin kaikkien yllätykseksi kuoriutunut varsin merikelpoinen, niin hommaa piisaa. Saa vääntää vinssiä urakalla ja kiskoa levangin köysiä, niin että kasivarren lihakset on niin hapoilla, ettei hiuksia jaksa harjata. Joka nyt ei sinällään haittaa yhtään, koska se on kuulkaa aivan sama miten hiukset on purjehtimaan lähtiessä. Kun purjeet on nostettu, kampausta on kahta mallia; kaikki hiukset tugettu pipon sisään tai poikeuksellisen lämpimänä purjehduspäivänä (eli noin kaksi kertaa tällä reissulla) hiukset lippiksen alla.

Huh hellettä

Ja jos oikea käsi on vinssaamisesta kipeä, niin vasen käsi sai tasapuolisuuden vuoksi kunnon tällin, kun kesken purjehduksen lähdin käymään sisällä ja astuin alimman portaan hutiin. Käsivarsi otti lähikontaktin oven alareunaan ja nyt on kaksi teevadin kokoista mustelmaa muistuttamassa, että varovaisesti veneessä!

Nauvosta purjehdittiin Lappoon. Ihan mukava purjehdus, mitä nyt alkumatkan sai koko ajan vahtia, ettei Ruotsinlaivat tai lossit jyrää yli. Ne tulee kuulkaa todella salakavalan hiljaa hengittämään niskaan.

Sieltä se taas tulee
Ja toinen perässä

Lappo oli varsin kaunis, rauhallinen satama. Hyvät palvelut ja pojan mielestä paras wieninleike ikinä! Pelattiin reissun ensimmäinen minigolfkierros ja kierrettiin luontopolku, joka alun hienojen maisemien jälkeen vaihtui sellaiseksi heinikossa rämpimiseksi, että punkkitarkastus tehtiin saman tien, kun veneelle päästiin. (Ei onneksi löytynyt yhtään 😅)


Lappoosta oli alkuperäinen suunnitelma lähteä Ahvenanmaan ympäri pohjoisen kautta. Mutta koska tuuliennuste näytti kovaa pohjoistuulta jatkuvaksi, ei viitsitty lähteä sinne keinumaan. Meillä on pojan kanssa Scopoderm-laastarien avulla melko hyvin pysynyt matkapahoinvointi poissa, mutta aina reipas aallokko vähän mahassa tuntuu.

Lähdettiin siis suoraan Maarianhaminaan. Länsisatamaan tällä kertaa, koska viime vuonna oltiin Itäsatamassa. Siinä tuli päivän purjehdukselle mittaa, 10 tuntia ja 52 mailia. Uni maittoi seuraavana yönä!

Miehellä on hinku vaihtaa vähän isompaan, joten katsastettiin tämä, kun sattui satamassa olemaan 😁

Maarianhaminan minigolf on hieno 👍

Maarianhaminassa vietetyn lepopäivän jälkeen jatkettiin matkaa Kökariin. Tällä kertaa Karlbyhyn. Oli ehkä rankin purjehdus tähän mennessä, koska tuuli oli todella puuskainen, oli pilvistä ja loppumatkan aallokko oli todella inhottavan isoa. Mutta siitäkin selvisin varsin kunniallisesti 👍

Karlbyhyn ajettaessa meinasi usko loppua, ettei mitään satamaa tulekaan, kun kapea ränni näytti päättyvän mökin rantaan. Mutta niin vaan se sieltä kulman takaa löytyi. Ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun vähän jouduttiin jännäämään, että mahdutaanko. Onneksi oli loistava satamapalvelu ja heti opastettiin (lähes viimeiselle) vapaalle paikalle. Olikin todella suojaisa satama, eikä tosiaan oltu ainoita jotka sinne halusivat.

Näissä on kyllä joku järjestys

Karlby

Tähän asti on menty ihan uusia satamia, mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus ja suunnata Jurmoon. Se on jäänyt niin lähtemättömästi mieleen, että oli pakko päästä sinne takaisin. Ja kyllä kannatti. Edelleen siinä paikassa on jotain käsittämättömän upeaa ja omalaatuista maagista tunnelmaa, jota ei ole missään muualla.

Jurmo ❤

Voiko olla kauniinpaa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti