perjantai 5. heinäkuuta 2019

Kommelluksia kerrakseen

Kesälomareissua nyt 4 päivää takana ja näihin päiviin on mahtunut sen verran kaikkea, että loppuloma voitais sitten ottaa jo ilman turhiä härdellejä. Tähän mennessä loman hallitsevin elementti on ehdottomasti ollut kova tuuli. Joten siinä suhteessa meno muistuttaa viime vuoden reissua.

Hanko on vaan niin ❤

Tiistaina lähdettiin Hangosta* varsin mukavassa kelissä, mutta jo iltapäivän puolelle tultaessa tuuli nousi puuskissa lähemmäs kymmentä. Purjeilla kuitenkin mentiin, tietysti. Ihan ensimmäiset kallistukset otti taas sydänalasta, mutta kyllä se juhannuksen taika kantoi. Vaikka varsinkin loppupuolella matkaa olikin aikamoista kylkimyyryä, niin hyvinhän meikäläinen purjehti ja hoiti gastin hommat. Siitä todisteena kaksi verille hiertynyttä sormea. Nyt ymmärrän miksi hanskat olis tarpeelliset!

Kesäinen purjehdusasu
Ensimmäinen stoppi oli Högsåran saari. Erittäin viehättävä pieni paikka, josta löytyi kaikki tarpeellinen. Onneksi olikin kiva satama, koska kovat tuulet pakottivat jäämään kahdeksi yöksi. Otettiin saunakin toisen päivän illalle ja miesväki kävi pulahtamassa meressä... vesi oli 14°, joten minä en edes harkinnut.

Poika antoi lampaille nimeksi Olga ja Paula 😄
Vähän rauhallisemmat lehmät

Keskiviikkona mies tsekkasi septin, kun tuntui että vessa jäi kovin haisemaan aina käynnin jälkeen. No eipä ihme, säiliö oli aivan täynnä. Siis ei melko täydehkö, vaan täynnä. Aivan täpösen täynnä. Mittari ei enää pidemmälle päässyt. Joten vessankäyttökielto voimaan. Sataman puuceet oli onneksi todella siistit ja hyvät, mutta oli se silti hieman hankalaa.

No kuitattiin se sillä, että ainahan reissussa pitää jotain sattua. Vaan eipä se jäänyt ainoaksi. Laitoin iltapalaksi kananmunia kiehumaan ja hetken päästä rupesin kuulostelemaan, että jopa nyt kestää veden lämpeneminen. Kestihän se, kun kaasu oli loppu, slut. Mutta ei hätiä mitiä, tottahan meillä oli varapullo. Mies kaivoi sen esiin, rikkoi sinetin ja vaihtoi vanhan tilalle. Mutta mitä ihmettä, edelleenkään ei kaasua. Siinä sitten renkutettiin ja venkutettiin pulloja. Kokeiltiin vanhaa uudestaan. Ei kaasua. Uutta taas tilalle. Ei pihahdustakaan. Nada. Zilch. None. Kaasua ei tullut.

Vähän siinä niitä pulloja heilutellessa alettiin ihmetellä, kun olivat ihan saman painoisia. Että oliko meille mahdollisesti myyty tyhjä pullo täytenä. No laitettiin toivo tähän ajatukseen, koska se oli helppo ratkaista hankkimalla uusi tilalle. Jos joku osa oli hajonnut, se olisi hankalampi juttu.

Toiset menee koneella, toiset purjein...
...ja tällä vauhdilla mentiin purjeilla ohi!

Torstaina siis varsin vauhdikas aikainen aamulähtö, koska ei mahdollisuutta aamukahviin. (Siis iiiihan koska vaan voisin kyllä lopettaa kahvin juomisen todellakin, en millään tavalla ole siihen koukussa,mutta siis oikeesti: ei aamukahvia!!😱) Suunnattiin kohti Paraisten porttia, jossa tietojen mukaan oli kauppa ja kaasupullojen vaihtomahdollisuus. (JA kahvila!!!) Saatiin uusi pullo ja luojan kiitos, kaasu toimi taas!

Matka jatkui hyvillä mielin (ja kahvimuki kädessä!) ja tarkoitus oli suunnata Seiliin, koska siellä piti olla septi ja saari vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. No olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen, mutta kun ei ollutkaan septiä ja tuuli (joka oli taas maltillisen aamun jälkeen koventunut hurjaksi) otti pahasti satamaan, niin jatkettiin matkaa Nauvoon. Hieman varuillaan, koska huhu kulkee, että se olisi kovin rauhaton paikka. Mutta mitä vielä, aivan ihana pikku kylä! Vähän niin kuin Hanko minikokoisena. Siellä oli myös septi, joten vessa saatiin tyhjäksi ja käyttöön. Nyt sitten vene kiinni laituriin ja rauhallisen loppuloman viettoon.

Nauvon beach bar

Paitsi että ei. Ei kahta kolmannetta. Laitettiin rantautumisen jälkeen paikkoja siistiksi kannella, kun mies alkoi ihmettelemään, että miksi ihmeessä etupurjeen nostinköydessä on niin paljon löysää... Tietenkin siksi, että köysi oli maston kärjessä katkennut. Onneksi etupurje ei ollut romahtanut alas kesken purjehduksen, koska se pysyi siellä kyllä vain jonkun omituisen ihmeen avulla. No mies korjasi nyt tilanteen pienellä vippaskonstilla, toisella nostimella ja jeesusteipillä, kuten kunnon McGyver ainakin. Toivotaan, että kestää.

Kaksi yhden hinnalla 

Josko nyt jo riittäisi kommellukset ja tyydyttäisi vain tuskailemaan näitä tuulilukemia. Ollaan nimittäin nyt oltu täälläkin kaksi yötä, koska tälle päivälle merelle annettiin ihan myrskyvaroitus. Ja voitte uskoa, että kaksi kahden yön stoppia peräperää on jo aika koettelemus miehelle, jonka mieli halajaa koko ajan merelle. Huomenna siis jo matkaan, vaikka tuuliennusteet eivät vieläkään ihan vähäiset ole. Keula kohti Ahvenanmaata, joka olisi tarkoitus kiertää.

*Matka alkoi Hangosta, koska mies kisapurjehti viikonloppuna sinne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti