tiistai 22. toukokuuta 2018

Sunnuntaiajelulla

Tässä mennään nyt vähän jälkijunassa näiden päivitysten kanssa, kun koko helatorstain pitkän viikonloppureissun tarinat on vielä odottamassa. Mutta tähän väliin nyt tuoreempaa…

Viikonloppuna lähdettiin sunnuntaiajelulle miehen kanssa kahdestaan. Vihdoin oli edessä uuden hienon genaakkerin testaus.
Päästiin ulos satamasta ja mies ryhtyi sitä virittelemään. Köysiä on yhteen purjeeseen saatu sälytettyä kiitettävät viisi kappaletta. Yritin päästä niiden tarkoitusperistä selville, mutta voin sanoa, etten osaisi vielä yhden kerran jäljiltä niitä paikalleen laittaa. Genaakkeri kun saa lepäillä mukavasti laukussaan sisätiloissa silloin kun sitä ei käytetä. Eli vaati hieman vaivannäköä ottaa käyttöön.

Siinä se vielä pussin suojissa odottelee.

Pari uudelleen ottoa piti nytkin tehdä ennen kuin purje lehahti kauniisti auki. Mutta onpahan kuulkaa kaunis purje! Ja koska kyseessä on myötätuulipurje, niin vahvasti vaikuttaa siltä, että olen löytänyt itselleni lempipurjeen!


Ikävä kyllä testaamishetken tuuliolosuhteet oli purjehduksen kannalta hieman haastavat. Ei nimittäin tuullut yhtään. Harjoiteltiin silti muutama puolen vaihto ja voin todeta, että ihan pari harjoitusta tarvitaan vielä. Mentiin ensin kapteeni käskee -meiningillä. Miehen ohje oli, että kisko köydestä niin että purje tulee toiselle halssille. Minä kiskoin. Purjetta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa puolen vaihto. Kiskoin kovempaa. Purje oli tiukasti päättänyt pysyä valitsemallaan puolella. Apinan raivolla vedin minkä jaksoin. Purje lähti vihdoin liikkeelle, mutta köysi sotkeutui etupurjeen reiviköyteen. Ei muuta kuin mies eteen selvittämään sotku. Saatiin manööveri lopulta tehtyä. Koska meitä ei helpolla lannisteta, niin innokkaina uuteen yritykseen. Tällä kertaa mies kiskoi. Alku näytti lupaavalta, mutta sitten purje jäi taas jumiin. Nyt nainen keulaan selvittämään sotkua.
Taitaa olla teini-ikäinen tämä uusi purje. Millään ei meinaa saada liikkeelle ja sitten kun lähtee, niin jonkun pitää mennä perässä siivoamaan sotku.


Ajeltiin harjoitusten jälkeen Onakseen grillailemaan ja kahvittelemaan. Siellä vietettyjen parin tunnin aikana tuuli tietysti nousi reippaasti ja eikö se taas iloisesti puhaltanut vastaisena paluumatkalla. Kotimatka olikin ihan toisinto siitä kevään ensimmäisestä paluusta. Mietin siinä reunalla roikkuessani, että selvästi alkaa olla kesäkelit, kun en tarvinnut enää kuin kolme kerrosta vaatetta ja merinovillakerrastonkin olin jo jättänyt pois! Kohta voi ehkä jo olla ilman hanskojakin… sivuhuomautuksena todettakoon, että mies tuli saman matkan capreissa ja hupparissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti